Hiljaista on

Pitkään on vaivannut pahanlaatuinen kässäilyplääh. Jotain on koko ajan ollut puikoilla tai muuten työn alla, mutta joko työ on jämähtänyt keskeneräiseksi tai lopputulokset eivät ole olleet ihan sitä mitä toivoin, joten kuvaaminenkin on jäänyt. Pari työtä tosin kaipaisi vain pienenpientä fiksausta. Mutta kun ei oikein huvita.

Ystävälle sentään tekaisin lahjaksi huivin josta tuli aika ihana. Mutta aika meni sen verran tiukalle että kuvaaminen jäi todella heikolle. Pakettiinkin jouduin pistämään hitusen kosteana kun viimeistely jäi niin loppumetreille.

Lankana tässä työssä oli Sirdar Snuggly Baby Bamboo. Tykkään tuosta langasta kovasti, pinnassa on mukava himmeä hohto ja ainakin aiemmissa töissä on kestänyt käyttöäkin mallikkaasti. Puikkokokoa ei tullut otettua mihinkään ylös, mutta viitosen luokkaa taisivat olla.

Noin viidelläkymmenellä silmukalla neuloin sileää putkea sopivan oloisen pätkän ja silmukoin loppupään silmukat alkupään väliaikaisen aloituksen kanssa yhteen. Valkoisessa osuudessa käytin joggless stripe-metodia. Suuri puikkokoko ei ollut ihan optimaalinen tähän metodiin, ja harmaissa raidoissa en edes yrittänyt kun kerroksia oli aina vain kaksi kerrallaan. Mutta kerrosten vaihtumiskohdasta tuli kyllä silti aika huomaamaton.

Lopputuloksena mukavan pehmoinen ja vilpoisen oloinen tuubihuivi kesään. Saajakin tykkäsi kovasti huivistaan. Ja voisihan tuommoisen ottaa vaikka itsellekin.

Tennarien tuunaus

Nopea tuunaus hiukan tylsille tennareille. Tarvikkeina vain kumpparia ja nappeja

Lapsi on erityisen tyytyväinen kun ei tarvitse solmia kengännauhoja.

Juhlahetale

Tyttösten tulevasta sellokonsertista on tiedetty jo pitkään, mutta silti tuli muka taas ihan puun takaa ettei isommalla ollutkaan mitään päälle pantavaa. Mekkoa en sentään edes suunnitellut tekeväni itse - sen verran sentään löytyy vielä itsesuojeluvaistoa - vaan suunnistimme ostoksille jo viikkoa(!) ennen konserttia. Kaupoissa olimme kerrankin oikeaan aikaan liikkeellä ja sopivissa mekoissa oli ihan valinnanvaraakin. Mikä ei ole ihan itsestään selvää kun pitää sovittaa yhteen esiteinin ja äidin vaatimukset, kukkaron vaatimuksiakaan unohtamatta. Ja mekon kanssa pitäisi vielä pystyä soittamaan sitä selloakin ilman että alushousut näkyy. Nyt tytön valinta osui äidin mielestä yllättävän pikkutyttömäiseen mekkoon, mutta siitähän minä en valita.

Mekko siis löytyi, mutta kaupoissa vastaan tulleita neuletakinkuvatuksia en kyllä suostunut ostamaan. Hiukan on vielä turhan viileää olla pelkällä hihattomalla mekolla, joten eihän siinä muu auttanut kuin suunnata lankaostoksille ja pistää puikot suihkimaan. Ja nopeastihan tuommoisen pikkuhetaleen kutaisee.

Ohjeena Cornwall Park Shrug ja lankana Novitan Bambu luonnonvalkeana.
Ohjeessa erityisesti suositeltiin jättämään puuvillalangat väliin, mutta lanka oli siinä vaiheessa jo hankittuna, joten päätin tehdä tuon mallin siitä huolimatta. Ekan käytön jälkeen näyttää ainakin vielä ihan hyvältä.
Ei tuota hetaletta ahkeraan käyttöön ole kyllä tarkoitettukaan. Juhlamekkotilaisuuksia ei nyt kuitenkaan ihan joka viikko ole. Meillä ainakaan.

Ohjeessa ei ole hihoja varsinaisesti ollenkaan, eikä tuo pitsikuvio ollut ihan ideaalinen hihakavennuksiin. Mutta eihän nyt kukaan kurki lapsen käsivarsien alle tutkiakseen kuinka tyhmästi pitsikuvio toimii kavennusten kanssa. Eihän?

Nukkeneidille

Ihanainen kummityttö täytti vuosia ja olin saanut vinkin että nukelle kaivattaisiin vaatteita. Toive on ollut tiedossa jo monta kuukautta, eikä synttäreiden ajankohdassakaan pitäisi olla mitään epäselvää. Ja silti homma jäi taas ihan viimetinkaan. Mutta valmista tuli! Ehkä yhden pipon teen vielä jälkitoimituksena.

Ommelluissa vaatteissa on käytetty Baby Bornin vaatteiden kaavoja vähän pienennettyinä, neulottuihin on vain laskeskeltu saatuja mittoja sovitettu välillä omien lasten suunnilleen saman kokoisille nukeille.

Kuvat ovat surkeita, mutta ne onkin räiskitty julmetussa kiireessä. Viimeiset napit ompelin tuntia ennen juhliin lähtöä, ja siinä välissä nämä piti vielä kuvata ja paketoida ja saada kolme naista lähtövalmiiksi. Eipä siinä jäänyt paljon aikaa kuvien kanssa tuhrata. Ja aurinkokin oli juuri kadonnut jonnekin sumuverhon ja tihkusateen taakse.

A-linjaiseen mekkoon ja käsilaukkuun käytin vanhojen lastenhuoneen verhojen jämiä. Kuvio-osuuksista on jo aimmin ommeltu kasseja, mutta tuota raitaa olisi vielä. Selkämyksen napit ovat vain koristeena, varsinainen kiinnitys on neppareilla.

Viileillä ilmoilla mekon päälle täytyy tietysti saada kaunis neuletakki.

Takkiin sain sopivasti upotettua viimeiset ikivanhan Sofil Mimosan jämät (ruman keltaisena lankaa taisi tosin jäädä vielä pari kerää, mutta niistä tuskin teen ikinä mitään). Nukkeneiti tuskin suuremmin välittää narisevan keinokuitulangan heikoista ominaisuuksista.

Valkoista paita-housu-settiä piristin värikkäillä napeilla. Kiinnitys tässäkin neppareilla.

Tarkoitus oli käyttää tarranauhaa jonka pienempikin äiti olisi saanut itse kiinnitettyä, mutta tarranauhani oli mystisesti kadonnut jonnekin, joten piti tyytyä niihin neppareihin. Kauppaankaan ei enää ehtinyt.

Tähän hiukan merimieshenkiseen mekkoon käytin anopin arkistoista minulle päätynyttä Steinbach Wollen puuvillalankaa. Lanka on siroissa 1000g kerissä, joten aikoinaan tuota siirtyi minulle 2kg. Valkoisesta on tehty jo yksi pienen tytön neuletakki mutta aika paljon on vieläkin jäljellä, punaisen taisin korkata tähän projektiin. Tuo tasaraita näyttää kyllä sen verran mukavalta että ehkä tästä voisi suunnitella tytöille kesäpaitaa tai toppia.

Marimekon raitatrikoosta ommeltu asu on samalla kaavalla kuin valkoinen setti.

Pikkuäiti on myös innostunut työntelemään vauvaansa ulkona rattailla nyt kun kodin ympäristöstä lumet alkavat olla sulaneet. Siispä mukaan piti saada myös lämmintä vaatetta. Tähän pukuun oli siis tarkoitus tehdä pipokin, mutta kun se aika loppui taas kesken.

Ompeleminenkin tuntui ensin oikein mukavalta pitkän tauon jälkeen, mutta kyllä minä sitten taas muistinkin miksi se ompelukone enimmäkseen kerää pölyä. Pitäisi kai edes tuntea perustekniikat ja "säännöt" ennen kuin niitä voi hallitusti oikoa. Minulla tämä ompelutaito on pelkästään kantapään kautta hankittua, joten kyllähän tuo takkuaa. Ulospäin kaikki näyttää vielä ihan siistiltä, mutta sisäpuolelle ei kyllä saa mennä kurkistelemaan.

Ensi syksynä menen kyllä ompelukurssille! 

Tai lasityökurssille. Korukurssitkin olisi kyllä toisaalta kivoja. Tai sitten...

Sepän pajalta

Isompi tyttösistäni päätti päiväkoti-ikäisenä että hänestä tulee isona seppä. Haaveammatti pysyi mukana yllättävän kauan - vasta nyt neljäsluokkalaisena tyttönen tuli siihen tulokseen ettei perinteisen sepän hommilla ehkä sittenkään kannata lähteä uraa luomaan. Tällä hetkellä listan kärjessä on takomista harrastava biologi.

Sepän hommia on päästy jo kokeilemaankin. Veljeni innostui takomaan puukkoja ja rakensi itse ahjon pulsaattoripesukoneen rungosta ja ties mistä muusta roinasta. Ei erityisen tyylikäs, mutta toimii.

Molemmat tyttöset pääsivät enonsa kanssa kokeilemaan takomista. Ja tyttömäisesti valitsivat taottavaksi korut. Kokemus oli kiva ja koruistakin tuli vallan upeita. "In action"-kuvat ovat kyllä jo viime kesältä, mutta oli yllättävän vaikeaa saada kahta korua, valoa ja kameraa samaan paikkaan samaan aikaan. (saamaton - minäkö...?)

Mäkin haluun...

Aranami

Etsiskelin Ravelrystä jotain kivaa huivimallia ja törmäsin Aranami-huiviin. Ohje ei näytä olevan ihan uusi, mutta jostain syystä samantien kun olin päättänyt sellaisen tehdä, alkoi malli osua silmiin useammastakin paikasta. Vaan eipä se mitään haittaa. Ei niitä silti taida jokaisen vastaantulijan kaulalta löytyä.

Ensimmäisenä aloitettu huivi on vieläkin kesken koska langan menekki yllätti ja pitäisi ehtiä hakemaan hiukan lisää. Mutta toiseen lankaa oli riittävästi ja se on päässyt jo käyttöön. Tykkään!

Lanka oli ihan uusi tuttavuus Holst Garnin Supersoft Uld. Neuloessa lanka tuntui tosi karhealta ja "supersoft" tuntui lähinnä vitsiltä. Mutta liotus teki taas ihmeitä ja huivi on kaulalla oikein miellyttävä. Näin jälkikäteen ajateltuna laittaisin värit vähän eri järjestykseen, mutta hyvä se on näinkin. Pingottamisen jälkeen huivin leveys on 200cm ja pituus 43cm.

Huivi valmistui suht nopsasti, silmukoiden luomisesta viimeisten lankojen päättelyyn meni puolisentoista viikkoa. Pääteltäviä langanpäitä tuntui alkuun olevan ihan julmetusti, mutta loppujenlopuksi nekin tuli pääteltyä lähes huomaamatta. Motivaattorina oli sisäinen pakko saada huivi käyttöön Barcelonan matkalle. Ja valmistuihan se - lentokoneessa (sentään menomatkalla...).

Puikot olivat aika paksut tälle langalle - käytin 3,75mm puikkoja kun suositus on 2-3mm, mutta huivista tuli isommilla puikoilla mukavan ilmava.

Lankaa jäikin vielä aika paljon. Tekisi mieli tehdä raitaa.

Pikku ballerinat

Molemmat tyttöseni harrastavat balettia ja tilasivat balettinutut jo aikoja sitten. En onnistunut löytämään sopivan oloista ohjetta joten tilaus hautautui to-do-jonon perukoille. Vaatimusten sävy alkoi kuitenkin syksyn mittaan tiukentua ja joulun jälkeen ekaluokkalainen totesi jo teatraalisesti  "äiti, mä olen varmaan jo ainakin baletin kakkosella ennen kuin se jakku on valmis". Oli siis ryhdistäydyttävä ja ohjeen puutteessa improvisoitava. Yllättävän pienellä purkamisella syntyi suurinpiirtein sopiva nuttu tytöistä isommalle.

Langaksi valittiin Dropsin Merino Extra Fine. Balettipuku on tänä vuonna pinkki, joten väriksi valittiin neutraali ruskea. Tarkoitus oli tehdä samasta langasta säärystimetkin, mutta menekkiarvio meni hiukan metsään eikä loppulangasta enää säärystimiä tullut. Samaa väriä tosin näyttäisi olevan vielä saatavilla, joten ehkä sitten joskus.

Toinen, hiukan pienempi, nuttu olikin sitten jo helppo tehdä kun oli yksi onnistunut versio josta ottaa mallia. Pienemmän balettipuku on valkoinen, joten tähän sopi langaksi jemmoistani löytynyt Dropsin Merino Extra Fine ihanan vihreänä.

Tämä lanka oli ensin takki naisten kokoa "iso". Alkuperäinen mallivalinta meni jo itsessään pahasti hutiin, minkä lisäksi lanka oli siihen malliin ihan väärä. Neule oli luonnollisesti vielä isotöinen, joten purkamisen kanssa piti odotella jonkin aikaa että harmitus hiukan laantui. Pari vuotta tuossa taisi vierähtää. Lanka kesti hyvin purkamisen ja suoristamisen ja uudesta pinnasta tuli ihan siisti.
Ja tätä lankaa kyllä riittää säärystimiin. Mutta eihän sitä sovi tehdä yhdelle lapselle jos ei toiselle ole lankoja valmiina. Voi tulla vaikka sanomista.

Nutut on neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Hihoissa raglanlisäykset, kuten lähes aina jos ilman ohjetta neulon. Helmakaistaleeseen loin silmukat väliaikaisella aloituksella ja lähdin kiinnittämään kaistaletta neuloessa kiinni alareunan silmukoihin. Kun silmukat loppuivat, jatkoin pelkillä helmakaistaleen silmukoilla sen verran että naru/nyöri/mikälie ylettyi vyötärön ympäri ja solmuun.

Teippailua

Nappien lisäksi toinen innostus viimeaikoina on ollut - yllätys yllätys - washiteipit. Muut projektit ovat olleet pieniä - jääkaappimagneetteja, kortteja ja purkkien koristeluja. Mutta nyt innostuin teippailemaan isomman näkösuojan takaoveen.

Oveen on ehditty suunnitella vaikka minkälaisia näkösuojia, mutta kaikki upeat suunnitelmat ovat karahtaneet siihen ettei ristikko lähde ehjänä irti. Jollain aikajänteellä on tarkoitus uusia kaikki sisäovet, joten kovin suuria rahallisiakaan panostuksia tuohon ei haluttu laittaa.

Alkuun mies ei oikein lämmennyt teipeille, mutta Teippitarhan blogista löytämästäni ikkunateippailusta mieskin innostui. Jopa niin paljon etten saanut lupaa käyttää omaa luovuuttani, vaan tuli "määräys" käyttää samoja teippejä samalla rytmityksellä. Ja melkeinhän minä tottelinkin. Pari vihreää raitaa vain lisäsin salaa.

Mies (<-insinööri) oli kauhuissaan kun kuuli etten mitenkään mitannut tai muutenkaan suunnitellut etukäteen. Lähdin vain silmämääräisesti vetelemään teippiä ikkunaan (koska saahan sen sitten pois jos ei tule hyvä). Mutta siitäpä tulikin lähes täydellinen!

Eihän se nyt ihan joka kohdassa noin nappiin mennyt - valkkasin lähikuvaan tietysti sen parhaan ruudun. Mutta ei se nyt niin justiinsa ole...

Nappeja, nappeja, nappeja

Minulla on jonkin aikaa oireillut aika vaikeanlaatuinen nappimania. Projekteja on jonossa vaikka kuinka monta ja Pinterestistäkin silmiin osuu tämän tästä ihania nappijuttuja. Pullonkaulana on kuitenkin ollut (kroonisen aikapulan lisäksi) materiaalipula. Värikkäitä nappeja on niin vaikea löytää ilman että niistä joutuu maksamaan itsensä kipeäksi. Aina nappikaupoissa käydessäni kyllä kaivelen läpi jämänappien laarit, mutta niistäkin löytää harvoin ihania värikkäitä nappeja, ainakaan kovin montaa kerralla. Otan myös napit talteen kaikista muuten käyttökelvottomista vaatteista, mutta niissäkin tahtoo värimaailma olla aika tumma. Niinpä en meinannut pysyä pöksyissäni kun löysin ruotsalaisen Make&Create nettikaupan ihanan nappisäkin. Tilaukseen lähtikin iiiiso kasa nappeja. Ja tässä setissä riittää määrän lisäksi sitä väriäkin.

Tilaus tuli perille pari päivää sitten enkä vielä ole muilta kiireiltä kovin kummoisia ehtinyt napeista tehdä. Muutaman simppelin nappikorun sentään.

Sormuksia tuli nykerrettyä kolme kappaletta. Tällä kertaa en liimannut nappeja sormuspohjaan vaan ompelin napit reiälliseen pohjaan kirjontalangoilla. Tykkään tuosta kun rei'istä ei paista läpi metallinen korupohja. Tietysti nappeihin voisi ommella "valeompeleet" ja liimailla vasta sitten korupohjiin, mutta uskon että tämä on kestävämpikin kiinnitystapa kuin liima.

Tein myös parit sirot nappikorvikset ja vähän näyttävämmän kokoisen rintakorun - tai minkä lie koristeen. Kassiin ehkä ennemmin kuin rintakoruksi. Tein nämä ennen sormuksia ja nyt jäikin vähän harmittamaan ettei näihin tullut laitettua niitä valeompeleita. Mutta nappeja kyllä riittää, joten seuraaviin sitten.

Roikkuvia korviksia tuli tällä kertaa vain yhdet. Korutarvikkeita on yhtä heikosti kuin ennenkin, joten eihän näistä hyvä tullut. Mutta saapahan nuo sitten purettua kun saan käytyä tarvikekaupoilla.

Mitähän sitten seuraavaksi?

Piristystä työpäivään

Työpisteiden viihtyisyys ei ole juurikaan ollut mukana työnantajani prioriteettilistoilla. Oma lokeroni avokonttorissa on sentään melun suhteen rauhallisempi kuin monen muun, mutta viihtyisä se ei kyllä ole. Harmaat seinät, harmaat sermit, kulahtaneet eripariset kalusteet, ei ikkunoita. Hurmaavaa.

Pari vuotta tyydyin vain nuutumaan kaiken tuon harmauden keskellä, mutta nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Aika vaatimatontahan tämä vielä on, mutta jostain se on aloitettava.

Isot on tarkoitettu kynille ja viivoittimille, pienet muistilapuille, niitinpoistajalle, klemmareille...

Lankoina käytin erilaisia Catanian ja Tennesseen jämiä. Ja yritin virkkailla sen verran napakoiksi nuo suojukset ettei niitä tarvitsisi kiinnittää mitenkään. Tuosta etummaisesta vähän tahtoo yläreuna valahtaa, mutta eihän se niin haittaa jos keltaraidallisen suojuksen yläreunasta hiukan pilkottaa keltaista etikettiä... :)

Tuolin selkänojalla säilytän näin talvisaikaan kirkkaan vihreää neuletta, mutta jotain muutakin pitäisi vielä keksiä. Piirtää tai maalata en osaa, mutta ehkä pitäisi ostaa joku juliste. Tai kaksi.

Lahjapaketti

Syystä tai toisesta minä ja lahjapaperit emme yleensä toimi kovin hyvin yhteen. Siksi päätin edellisen postauksen kastelahjan kanssa hieman oikaista ja ostin Sinellistä pahvilaatikon jonka tuunailin kauniimmaksi.

Kortti ja paketti soviteltiin yhteensopiviksi samanlaisilla perhosilla.

Sweet Sally

Saimme puolison kanssa kunnian päästä ihanan pienen neitokaisen kummeiksi. Kastelahjaksi halusin antaa sekä jotain pidempään tytön elämään kuuluvaa että itse tehtyä. Yhteen ja samaan en näitä onnistunut yhdistämään, joten ostetun korun lisäksi neuloin pakettiin vähän vaatetta.

Koska vauvat kasvavat alkuun niin hurjaa vauhtia (ja koska kyseessä ei ole perheen ensimmäinen tyttö), päätin tehdä pikkuisen isompaa vaatetta kuin juuri vastasyntyneelle tarkoitettua. Tähtäys oli kokoon 3-6kk mutta ohjeiden kokoluokittelu vaihtelee kovasti ja oma tuntuma näistä pienistä vaatteista on vähän haalistunut, joten saapa nähdä miten kokotähtäys onnistui.

Minulla oli vahva visio retrohenkisestä kesämekosta joka on helppo pukea pienemmänkin neitokaisen päälle. Värivalinta alkoi hiukan harmittaa matkan varrella, mutta aikataulu oli tiukka ja siinä vaiheessa oli myöhäistä vaihtaa suunnitelmaa. Tällä siis mentiin. Ja ainahan voin tekaista uuden mekkosen jollain muulla värillä jos alkaa liikaa kaihertaa tuo värivalinta.

Malliksi valikoitui Melissa Wastneyn Blossom - pienin modauksin. Lankana Drops Safran oranssina ja tumman ruskeana. Valkoinen lanka on vanhoja Mandarin Petitin jämiä.

Malli neulottiin erikoisesti aloittamalla takakappaleen alaosasta ja etenemällä olkapäältä etukappaleet puoli kerrallaan ylhäältä alas. Yritän yleensä välttää ommeltavia saumoja, mutta tässä ommellut sivusaumat kyllä vahvistivat mukavasti solmimisnauhojen kiinnityskohtia.

Jätin ohjeen aina oikein -neulotut reunukset pois ja kavensin etukappaleita yhdellä silmukalla. Lisäksi loin takakappaleen silmukat väliaikaisella aloituksella. Lopuksi poimin kaikista reunoista silmukat pitkälle pyörölle ja neuloin yhtenäisen reunuksen.

Suurin modaus taisi kuitenkin olla etureunan viistotus. Liekö johtunut joustamattomasta puuvillalangasta vai vain minun käsialastani, mutta en mitenkään onnistunut saamaan reunasta siistiä ohjeen mukaisilla lisäyksillä. Ohjeessa siis lisättiin yksi silmukka jokaisella kerroksella. Minä päädyin useamman purkukerran jälkeen lisäämään joka toisella oikealla kerroksella 2 silmukkaa ja joka toisella 1 silmukan. Kiinnityskohdat tulivat siis hiukkasen alemmas kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta ainakin sain reunasta siistin.

Somisteeksi neuloin taskun ja taskuun pienen pupusen. Pupunen on kiinnitetty nyörillä taskun sisälle jotta ei pääse katoamaan. Häntä on neulottu nyppynä valkoisen kerroksen keskelle ettei vain irtoa pienten sormien käsittelyssä.

Tossut on tehty Lucie Sinklerin Mary Jane Booties -ohjeella. Paitsi että neuloin tossut pyörönä ohjeen tasoneuleen sijasta. Silmukat loin Judy's Magic Cast-On -aloituksella. Hiukan yläreunassa meni kikkailun puolelle kun en aloittaessa vaivautunut miettimään asioita ihan loppuun asti. Mutta lopputulos on ihan hyvä kumminkin.

Hattuun katsoin kokoa vähän sieltä sun täältä, mutta lopputulos on kuitenkin niin vahvasti modailtu ettei tähän voi mitään yhtä ohjetta nimetä. Tämän koko jännittää ehkä kaikkein eniten. Että onko koko setti ollenkaan samaan aikaan käyttökelpoinen.

Halaus ystävälle

Ystäväni oli mielestäni kipeästi uuden pipon tarpeessa. Pukeutumisessaan hän käyttää vain ja ainoastaan mustaa, minkä lisäksi hän kannattaa vankasti "mitä yksinkertaisempi, sen parempi"-ajatusta. Siksi tein hänelle hyvin yksinkertaisen mustan pipon.

Mutta en mitenkään voinut vastustaa ajatusta piilottaa pipoon ihan pikkuisen väriä. :)
Hän tietää että se on siellä, minä tiedän että se on siellä, mutta kukaan muu ei sitä näe. Haluan siis ajatella että aina kun hän käyttää pipoa, annan hänelle pienen halauksen - vaikka sitten hiukan salaa.

Varmuuden vuoksi kuvio ja väri on kuitenkin hyvin neutraali, jotta ei haittaa vaikka se vahingossa näkyisikin.

Lankana Sandness Garn Lanett, puikkoina 2,5mm pyöröt ja malli omasta päästä. Kuviot on kirjailtu jälkikäteen.
Tarkempia speksejä voi halutessaan käydä kurkkimassa Ravelryn projektisivulta.

Lahjomuksia

Syksyn ja alkutalven aikana tuli neulottua jonkin verran lahjaneuleita. Osa meni joululahjoiksi, osa muiksi lahjomuksiksi. Ja yksi sukkapari jäi vielä jemmaankin.

Urbanista on ollut to-do-listallani jo pitkään, mutta vasta nyt sain sellaisen aikaiseksi. Pipo meni lahjaksi isälleni joka ei suuremmin välitä värikkyydestä tai räikeistä kuvioista, joten yksinkertaistin pipoa hieman jättämällä kuviosta pari raitaa pois.

Puolisoani taas lahjoin isänpäivänä sukilla. Hän ei juurikaan käytä villasukkia, mutta kyllä miehellä pitää yhdet käsin neulotut villasukat olla, sanon minä.

Ohjeeksi valikoitui Lau ja langaksi Regian 4-säikeinen sukkalanka tummanharmaana.
Itse tykkään, mutta eihän noita kyllä kovin paljon ole käytetty.

Yhtä ahkeraan käyttöön taisivat mennä yllä näkyvät miesten sukat tummanharmaasta Nallesta. Malli on Laun inspiroima, mutta koska lanka oli niin paljon paksumpaa, ei ohjeesta ollut oikein edes muokattavaksi, vaan pistelin omiani samaan tyyliin.

Näiden naisten sukkien taas tiesin menevän tarpeeseen (edelliset neulomani olivatkin jo aika huonossa kunnossa) ja tiedän että niistä myös tykättiin.

Lankana Gjestal Maija kauniina tumman violettina. Kumpikaan surkeista kuvista ei näytä langan väriä oikein. Mallin inspiraationa olivat Tiina Seppälän suunnittelemat Kalajoki-sukat, mutta itse ohjetta en edes avannut vaan pistelin jotain sinne päin. Nämäkin on neulottu kärjestä ylös.

Tällä hetkellä suurin osa neulomistani sukista tulee startattua varpaista Judy's Magic Cast-on -aloituksella ja pääteltyä Jeny's Surprisingly Stretcy Bind-off:lla. Kantapääksi valikoituu yleensä naisille ja lapsille tiimalasikantapää ja miehille kiilakantapää - tai mikä lie onkaan nimeltään. Tykkään kyllä kokeilla erilaisia tekniikoita, mutta sittenkin sitä havaitsee toistavansa tiettyjä juttuja. Ja onhan se välillä kivaa tehdä vain jotain jonka osaa vaikka unissaan.

Sitten vielä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä ne lahjavakkaan jääneet sukat:

Lainesukat Handun sukkalangasta ovat kyllä ihanat, joten saatanpa pitää ne vaikka itsekin.