Messuilua

Perheellämme on ollut tapana käydä joka vuosi Lapsimessuilla. Tämänvuotinen suunnitelmani oli heittää mies ja lapset Lapsimessuille ja mennä itse kiertelemään Kädentaitomessuille. Isompi lapsista on kuitenkin jo ohittanut Lapsimessuiän ja pienempikin oli vähän siinä hilkulla. Päädyimmekin siis kiertämään Kädentaitomessuja koko perheen voimin, ja lapset olivat vähintään yhtä innostuineita kuin minäkin. Ja kaikenlaista ihanaa tarttui mukaan.

Sinooperin osastolta ostimme Tilda-kankaita joista olisi ensisijaisesti tarkoitus tulla lasten itse tekemiä pikkulahjoja opettajille ja päiväkodin hoitajille. Mutta ehkä näistä jotain riittää äidillekin.

Etukäteen jo tiesin etten pääse Teippitarhan osaston ohi ilman ostoksia. Ja jäihän sieltä mukaan aika monta rullaa. Ja tässä on vain minun ostokseni. Tytär osti omilla rahoillaan vielä kolme rullaa lisää. Kyllä kelpaa teippailla!

Vielä olisi muutama tietty rulla mielessä, mutta miehen mulkaisut alkoivat olla sitä luokkaa että tilailen sitten joskus (salaa) nettikaupasta.

Mustalta näyttävä teippi on oikeasti tumman violettia, mutta kärisvällisyys ja taito kameran kanssa kikkailemiseen loppui kesken.

Lapset hiplailivat innoissaan jokaisen helmimyyjän antia, mutta itse olin tiukasti päättänyt etten osta yhtäkään helmeä ennen kuin vanhoja varastoja on vähän pienennetty. Mutta Green Papayan/Hendersonin Helmen osastolla vierähti niin monta hetkeä että jäihän niitä helmiä sitten omaankin ostoskoriin. Kuvassa vain minun ostokseni. Lasten ostokset ovat jo osittain päätyneet valmiiksi koruiksikin.

Lapset ostivat myös Elvarin osastolta aivan ihastuttavia pöllöjuttuja! Minä en osannut päättää mitä kaikista ihanista vaihtoehdoista haluaisin. Pitää tutkailla rauhassa verkkokaupassa.

Jotain muutakin jäi kyllä mukaan, mutta ne olivat enemmänkin miehen ostoksia, joten jääköön tässä listaamatta.

Outlet-exposta odotin vähän enemmän, mutta siellä ainoa kiinnostava tuote jäi ostamatta myyjän penseän asenteen vuoksi.

Ja ne lapsimessut jäivät lopulta kokonaan väliin kun eskarilainenkin oli sitä mieltä että kässämessut oli paljon paremmat!

Pikkujakku sellistille

Sellistillämme on tässä kevään mittaan useampikin esiintyminen, joten uuden ihanan mekon hankkiminen oli ihan perusteltua. Mutta kirkkokonserttiin hihaton mekko kaipasi kaverikseen jotakin lämmikettä käsivarsille.

Koska mekko oli heräteostos muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia, ei jakun neulomiseen jäänyt turhan paljon aikaa. Onneksi mekon malliinkin sopii mainiosti tuommoinen pikkuinen bolero/hihatin joka on nopea tehdä. Suoritin siis pieniä mittauksia ja pistin varastojen kätköistä kaiveltua valkoista Dropsin Muskatia puikoille.

Silmukat loin väliaikaisella aloituksella koska aloitellessa ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä millaiset reunukset hihoihin on tulossa. Juuri projektin oikeassa vaiheessa sain pistäydyttyä askartelukaupassa ja mukaan tarttui mekon värisiä lasihelmiä. Hihansuihin tuli helmiä pariin riviin ja muuhun reunukseen yhteen riviin.

Alkuun tein kokeiluja erilaisilla pitsimalleilla, mutta lopulta päädyimme tyttären kanssa sileään neulepintaan. Ja sanoisinpa että toimii kyllä parhaiten näin.

Tämä on siis - taas kerran - pistelty ihan lonkalta, enkä ole tällaista jakkua ikinä ennen tehnyt. Siihen nähden tämä onnistui siis loistavasti, vaikka muutaman asian teenkin toisin jos joskus vielä tällaiselle mallille tarvetta löytyy.

Jotain valmista

Toinen lasten neuleista on ollut jo jonkin aikaa valmiina.
 Eskarilainen toivoi itselleen valkoista kesätoppia, joten sellainenhan tehtiin. Kerrankin hyvissä ajoin.

Inspiraationa oli Georgie Hallamin Acacia, mutta tämä on kyllä pistelty ihan omasta päästä.

Lankana on jo pitkään varastoissa marinoitunut Sofil Mimosa (37% puuvillaa, 63% akryylia). Minun varastossani tämä on pyörinyt jo kymmenkunta vuotta ja sitä ennen lanka on lepäillyt ties miten pitkään anopin lankajemmassa. Enpä isommin yllättyisi jos kerät olisi ostettu jopa 80-luvulla.

Olen noita keriä pyöritellyt monta kertaa, mutta en ole keksinyt mitä niistä tekisin. Tähän työhön lanka tuntui kuitenkin sopivalta. Tykkään tuosta neulepinnasta ja toivon ettei tuo akryylin iso osuuskaan menoa isommin haittaisi. Neljästä kerästä olisi vielä puolet jäljellä, joten ehkäpä tästä tulee vielä ennen kesää kutaistua toppi tuolle isommallekin tytölle. Tosin eri mallilla - jos minä saan päättää. Ei siksi että tässä olisi jotain vikaa, vaan ihan vain vaihtelun vuoksi.

Tällainen lasten toppi on mukava pikainen väliprojekti.

Pikainen projekti taas ei ole ollut Kristel Nybergin suunnittelema Tuuletar isommalle tyttärelle. Tätä on nyt nysvätty hartaasti kohta kolme kuukautta, eikä vieläkään ole valmista. Mallissa ei sinänsä ole kerrassaan mitään vikaa. Mutta aina ei vain kaikki mene ihan niin kuin oli ajatellut.

Alkuun projekti sujui kuin tanssi. Vaikka lanka on ohutta ja puikot pienet, eteni työ vauhdilla. Palmikkokuvionkin opin nopeasti ulkoa. Hihojen kohdalla alkoikin sitten tökkiä. Hihat ovat todella kapeat. Yritin niitä hiukan leventääkin, mutta ovat silti hiukan turhan napakat. Yhdellä purkukerralla kuitenkin selvittiin. Sen verran ohjetta vielä modasin, että tytär halusi hihoista hiukan ohjetta lyhyemmät ja hihansuista tavalliset suorat.

Seuraavana harmaita hiuksia aiheutti huppu. Epäilin jo aika varhaisessa vaiheessa että hupulle ei tullut ihan tarpeeksi mittaa, mutta posotin silti eteenpäin. Onneksi olin aloittanut työn väliaikaisella aloituksella, joten silmukat vain puikoille ja lisää mittaa huppuun. Pingotuksen jälkeen totesimme että lisäpituutta tulikin sitten kertaheitolla vähän enemmänkin, joten vielä kerran huppu auki. Ja kun sitä kerran purettiin, pyöristin samalla takaosan terävää kulmaa. Ei siitä ihan täydellinen tullut, mutta kuulemma parempi kuitenkin.

Pahin takaisku oli kuitenkin pingotuksen jälkeen takaa löytynyt reikä. Joka onneksi oli sileässä osuudessa eikä palmikossa. Ajattelin ensin että hätäkös tässä - äkkiähän sitä pienen reiän umpeen silmukoi, solmu siellä vain on auennut. Mutta sielläpä olikin kahdesta peräkkäisestä kerroksesta lanka poikki. Lapsi oli jo innokkaana laittanut takin kouluun ennen pingotusta ja vetoketjua. Veikkaisin että reikä oli tuon reissun perua.

Yhden kerroksen silmukoimisen toki hallitsen, mutta kahden peräkkäisen kerroksen korjaaminen siististi alkoi jo koetella minun taitojeni rajoja. Muutaman yrityksen jälkeen jälki alkoi sentään olla sitä luokkaa että pystyn elämään asian kanssa. Kyllähän tuo vieläkin näkyy kun tietää mistä katsoa, mutta haluaisin uskoa että tilanteesta tietämätön ei huomaa mitään.

Mutta vielä olisi yksi ongelma selättämättä. Vetoketju.
Mistä ihmeestä taikoisi tuohon väriin sopivan vetoketjun?

Yksi sopivan mittainen valkoinen piilovetoketju olisi. Ehkä yritän saada sen siististi kiinnitettyä.

Ostoksia

Innostuin viime viikonlopuuna tilailemaan Finlaysonin nettikaupasta vähän kankaita.

Kangaskauppaan lähteminen on jostain syystä minulle kovin tuskaista. Niinpä oli oikein ihanaa kun kangasostokset sai suoritettua kotisohvalta. Ja kolme näistä viidestä kankaasta oli vielä alennetulla hinnalla, joten tämähän oli pelkkää säästöä, eikös? Sitä ei tietenkään tällä(kään) kertaa lasketa että nettikaupoissa minulla on tapana ostella paljon hövelimmin kuin tavallisisissa liikkeissä.

En ollut kankaita ennen ostanut nettikaupasta, mutta tämä kokemus oli kaikkinensa kyllä ihan positiivinen. Tosin en usko että siltikään tähän kovin usein tulee ryhdyttyä.

Ihan varma en vielä ole mitä näistä kaikista tulee, mutta osa tuosta turkoosista muuttui jo poikkiliinoiksi ruokapöytään. Liinat ovat vielä pesu-silitys-prosessissa, mutta huomenna löytänevät tiensä pöytäänkin. Mutta kyllä näistä muistakin jotain vielä tulee. Tuota alimpana olevaa kukallista olen visioinut parvekkeen pöydälle. Ehkä jo vapuksi kun on tarkoitus avata grillikausi ystävien kanssa.

Jackie

Olen tehnyt itselleni isoja neuleita loppujen lopuksi aika vähän, koska onnistumisprosentti on ollut masentavan pieni. Tälläkin hetkellä kaksi isoa projektia odottaa harmituksen laantumista jotta saisin ne purettua ja käytettyä langat uudelleen. Ovat hautuneet kyllä jo sen verran että aika saattaisi olla kypsä niiden esiin kaivamiselle.

Mutta kaksi viimeisintä itselle tehtyä neuletta ovat onnistuneet oikein hyvin, joten haluaisin uskoa epäonnistumisen kierteen katkenneen. Toisena vaihtoehtona tietysti on, että poikkeus (tai kaksi) vahvistaa säännön. Mutta emmehän me niin ajattele, emmehän...?

Viimeisimpänä (helmikuussa) itselle valmistui Jackie-tunika Dropsin mallistosta. Lankana on ohjeen mukainen Nepal ja puikot 6,5mm. Käytössä oli siis ohjeen mukainen lanka ja ohjeen puikkokoko enkä siltikään päässyt edes lähelle ohjeen tiheyttä. Aikani mallitilkkujen kanssa ähellettyäni päätin että haluan kuitenkin pitäytyä noissa 6,5 mm puikoissa. Käytin S-koon silmukkämäärää vaikka vartaloni onkin siro XL ja pääsin juuri sopivaan kokoon. Neule on näillä isommilla puikoilla tehtynä pehmoinen ja laskeutuu juuri sopivasti kurvieni ympärille.

Sovelsin ohjetta myös sen verran, että tein kauluksesta irtonaisen ja kiinnitin sen napeilla. Onnistun nimittäin yleensä tuhrimaan kaikki valkoiset paidankaulukset meikkivoiteella ja ajattelin että on helpompaa pestä pelkkää kaulusta kuin koko vaatetta. Lisäksi suunnittelin että tuohon voisi ensi talveksi kutaista vaikka jonkin toisenlasenkin kauluksen. Käytettyä tätä tulee joka tapauksessa - työpisteessäni on nimittäin hyytävän kylmää ja tämä on aivan ihanan lämmin - mutta tuskinpa se vaihtelu kauluksessa käyttöä ainakaan vähentäisi.

Langat Folded-puseroa varten tulivat torstaina postissa ja mallitilkunkin jo tikuttelin. Mutta en anna itselleni lupaa luoda silmukoita ennen kuin kaksi loppusuoralla olevaa projektia on viimeistelty. Muuten nuo lasten keskeneräiset jäävätkin keskeneräisiksi. Motivointia tehokkaimmillaan.

Pöllöjä

Suloisen kummityttömme ja hänen valloittavan isoveljensä syntymäpäiviä juhlittiin vähän aikaa sitten. Lahjat menivät tällä kertaa ostopuolelle, mutta kortit piti sentään tehdä itse.

Testailin ensimmäistä kertaa Clas Ohlssonilta löytyneitä kirjainleimasimia, enkä osannut oikein varoa leimasinten reunoja. Mutta oma käsialani on sen verran onneton että kyllä näitä tulee käytettyä jatkossakin. Jospa sitä muistaisi seuraavalla kerralla olla vähän varovaisempi. Tai sitten ei.

Rivien ei ollut tarkoituskaan olla suoria, mutta molemmat näyttävät loiraavan hiukan pöljän näköisesti vinoon.

Ja jostain syystä paperivarastoistani (jotka miehen mielestä ovat lähes kohtuuttomat siihen nähden miten vähän askartelen) ei tahtonut löytyä sopivia kuviopapereita juuri näihin kortteihin. En siis ole aivan tyytyväinen värimaailmaankaan.

Kaikesta narinasta huolimatta olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen. Ei pöllömpiä.

Sukkia sukkia sukkia

Kun kalenteri alkoi ennustaa kevään olevan lähestymässä, päätin etten neulo enää yksiäkään sukkia ennen ensi syksyä.

Mutta sitten iski sisäinen pakko saada polvisukat. Ja kun jemmassa oli sopivasti tuota Dropsin Delightia (omia polvisukkia ajatellen ostettukin), piti polvarit laittaa puikoille. Vilukissana ehdin näitä varmasti ihan mukavasti käyttääkin ennen kuin jopa minun on aika siirtyä kesäisempiin asusteisiin. Ja olen kyllä lopputulokseen oikein tyytyväinen, joten kyllä näille lisää käyttöä löytyy ensi syksynäkin.

Sukat on tehty kärjestä ylöspäin ja nämä on ihan omasta päästä pistelty. Lankana siis Dropsin Delight ja puikkoina 2,5mm pyöröt. Alkuun tein molempia samalla pyöröllä, mutta kantapään kohdalla vaihdoin molemmat omille puikoilleen ja tein sukkia vuorotellen jotta saisin lisäykset samoille kohdille. Pohjelisäysten kohdistusta hiukan jännäilin, mutta hyvin tuntuu onnistuneen.

Koska minulla ei ollut mitään ohjetta, ei ollut myöskään laskettua langanmenekkiä. Eikä mitään aiempaa kokemusta juuri tämän langan riittoisuudesta. Olin ostanut kaksi kerää per sukka, mutta lankaa kuluikin vain kerä per sukka ja muutama metri kolmannesta kerästä. Mutta luulenpa että loputkin langat löytävät projektinsa jossain vaiheessa. Ja itseasiassa tuo vajaa kerä on jo hyvää vauhtia muuttamassa muotoaan.

Eikä sukat siihenkään jääneet. Veljen poika tuli meille pääsiäiseksi kylään liian pienissä villasukissa. Ja minähän otin haasteen vastaan. Kaivelin muutaman keränlopun jemmoistani ja sutaisin pojalle sukat.

Kuva on huono jopa minun mittapuullani. Mutta tämä on nappaistu kännykällä hätäisesti ja huonoissa olosuhteissa.

Olen joskus jossain netin syövereissä törmännyt kyseisellä pintaneuleella varustettuihin sukkiin. Mutta koska en yhtään muista missä ja milloin, niin en nyt linkitä mihinkään. Ravelrystä saattaisi vaikka löytyäkin jos jaksaisi kaivella. Mutta kyseessä on siis ihan vain helmineule jossa on yhden kerroksen levyinen raidoitus.

Sukat menivät 3-vuotiaalle, mutta pojalla on ikäisekseen iso jalka, joten veikkaisin että koko on lähempänä keskivertoa 5-vuotiasta. Lankana Regian 4-säkeisiä sukkalankoja, ruskeaa ja kirkkaan vihreää, ja puikkoina 2,5mm pyöröt. Neulottu kärjestä ylöspäin ilman ohjetta.
Kivat tuli. Ja jämäkeriäkin on nyt muutama vähemmän.

Välipalavirkkaus

Suomalaisen Kirjakaupan kantiskuponki oli menossa vanhaksi maaliskuun lopussa, joten viimeisenä mahdollisena päivänä oli pakko lähteä ostoksille.

Olen viime aikoina alkanut taas innostua virkkaamisesta, mutta tekniikkapuoli on aika retuperällä. Niinpä kirjakaupasta tarttui mukaan Betty Barndenin Virkkaajan suuri silmukkakirja. Vaikuttaa ihan kivalta perustekniikkakirjalta. Ja kun kupongin jälkeen maksettavaa jäi 1,95e, olin tarpeeksi vakuuttunut.

Uuden kirjan antia piti päästä heti kokeilemaan, ja tiskirätti tuntui luontevalta kokeilutyöltä. Joten ensimmäiset käteen osuneet puuvillalangat mukaan ja menoksi.

Eniten olisi kiinnostanut erilaiset nyppytekniikat, mutta ne tuntuivat parin yrityksen jälkeen tiskirättiin liian jykeviltä pinnoilta. Niinpä rättiin päätyi lopulta pylväsklustereita raitoina. Väreistä tuli ihan vahingossa aika pääsiäisvaikutteisia, mutta sehän ei haittaa yhtään. Lankana Schachenmayrin Cataniaa keltaisena, vihreänä ja violettina.

Lankajuoksut jäivät sivuun hiukan turhan pitkiksi, mutta ei se tiskirätissä ole niin tarkkaa. Toimittanee tehtävänsä näinkin.

Mukavaa pääsiäistä!

Pääsiäispupu

Lapset lähtivät tänään virpomaan, joten paineet lupaamani pupuasun ompeluun olivat kovat. Tavoilleni uskollisena viivytin toimeen tarttumista niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta koska kaikki meni kerrankin (lähes) kerralla putkeen, oli asu valmiina suorastaan hyvissä ajoin. Tosin - jos ihan rehellisiä ollaan - tuli oiottua muutama mutka suoraksi, eikä tämä läpäisisi tiukan käsityöpoliisin seulaa. Mutta lapsi on tyytyväinen, joten minäkin olen.

Fleecestä ommeltu asu oli myös juuri sopivan lämmin hyytävään palmusunnuntain säähän. Tytöt viihtyivätkin virpomassa pitkään ja namien määrä oli ihan tolkuton.

Sain myös vihdoin keittiön seinälle haluamani muistitaulut. Alkuperäinen tarkoitus oli etsiä kirppikseltä erilaisia kehyksiä, mutta en ole ehtinyt kirppikselle tarpeeksi usein eikä sopivia kävellyt kotiovellekaan. Hätäisenä ihmisenä ostin siis halpiskehykset. Toisaalta nämä osuivat varmaan paremmin puolison yksinkertaisuutta suosivaan makuun. Ja ovat helppoja tuunata myöhemmin jos siltä alkaa tuntua.

Nauhojen virittelyn kanssa uhkasi kyllä mopo karata käsistä. Insinöörimies innostui tästä ihan tosissaan ja suunnitteli tietokoneella useamman ristikkovaihtoehdon ja hyvin monimutkaisen kiinnitystavan. Mutta kyllähän siitä varmasti parempi näin tuli kuin jos minä olisin ollut yksin hommissa. Kyllähän minä tiedän että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta siitä huolimatta suosin itse yritys-erehdys-metodia.