Tyttösten tulevasta sellokonsertista on tiedetty jo pitkään, mutta silti tuli muka taas ihan puun takaa ettei isommalla ollutkaan mitään päälle pantavaa. Mekkoa en sentään edes suunnitellut tekeväni itse - sen verran sentään löytyy vielä itsesuojeluvaistoa - vaan suunnistimme ostoksille jo viikkoa(!) ennen konserttia. Kaupoissa olimme kerrankin oikeaan aikaan liikkeellä ja sopivissa mekoissa oli ihan valinnanvaraakin. Mikä ei ole ihan itsestään selvää kun pitää sovittaa yhteen esiteinin ja äidin vaatimukset, kukkaron vaatimuksiakaan unohtamatta. Ja mekon kanssa pitäisi vielä pystyä soittamaan sitä selloakin ilman että alushousut näkyy. Nyt tytön valinta osui äidin mielestä yllättävän pikkutyttömäiseen mekkoon, mutta siitähän minä en valita.
Mekko siis löytyi, mutta kaupoissa vastaan tulleita neuletakinkuvatuksia en kyllä suostunut ostamaan. Hiukan on vielä turhan viileää olla pelkällä hihattomalla mekolla, joten eihän siinä muu auttanut kuin suunnata lankaostoksille ja pistää puikot suihkimaan. Ja nopeastihan tuommoisen pikkuhetaleen kutaisee.
Ohjeena Cornwall Park Shrug ja lankana Novitan Bambu luonnonvalkeana.
Ohjeessa erityisesti suositeltiin jättämään puuvillalangat väliin, mutta lanka oli siinä vaiheessa jo hankittuna, joten päätin tehdä tuon mallin siitä huolimatta. Ekan käytön jälkeen näyttää ainakin vielä ihan hyvältä.
Ei tuota hetaletta ahkeraan käyttöön ole kyllä tarkoitettukaan. Juhlamekkotilaisuuksia ei nyt kuitenkaan ihan joka viikko ole. Meillä ainakaan.
Ohjeessa ei ole hihoja varsinaisesti ollenkaan, eikä tuo pitsikuvio ollut ihan ideaalinen hihakavennuksiin. Mutta eihän nyt kukaan kurki lapsen käsivarsien alle tutkiakseen kuinka tyhmästi pitsikuvio toimii kavennusten kanssa. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti