Piristystä työpäivään

Työpisteiden viihtyisyys ei ole juurikaan ollut mukana työnantajani prioriteettilistoilla. Oma lokeroni avokonttorissa on sentään melun suhteen rauhallisempi kuin monen muun, mutta viihtyisä se ei kyllä ole. Harmaat seinät, harmaat sermit, kulahtaneet eripariset kalusteet, ei ikkunoita. Hurmaavaa.

Pari vuotta tyydyin vain nuutumaan kaiken tuon harmauden keskellä, mutta nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Aika vaatimatontahan tämä vielä on, mutta jostain se on aloitettava.

Isot on tarkoitettu kynille ja viivoittimille, pienet muistilapuille, niitinpoistajalle, klemmareille...

Lankoina käytin erilaisia Catanian ja Tennesseen jämiä. Ja yritin virkkailla sen verran napakoiksi nuo suojukset ettei niitä tarvitsisi kiinnittää mitenkään. Tuosta etummaisesta vähän tahtoo yläreuna valahtaa, mutta eihän se niin haittaa jos keltaraidallisen suojuksen yläreunasta hiukan pilkottaa keltaista etikettiä... :)

Tuolin selkänojalla säilytän näin talvisaikaan kirkkaan vihreää neuletta, mutta jotain muutakin pitäisi vielä keksiä. Piirtää tai maalata en osaa, mutta ehkä pitäisi ostaa joku juliste. Tai kaksi.

Lahjapaketti

Syystä tai toisesta minä ja lahjapaperit emme yleensä toimi kovin hyvin yhteen. Siksi päätin edellisen postauksen kastelahjan kanssa hieman oikaista ja ostin Sinellistä pahvilaatikon jonka tuunailin kauniimmaksi.

Kortti ja paketti soviteltiin yhteensopiviksi samanlaisilla perhosilla.

Sweet Sally

Saimme puolison kanssa kunnian päästä ihanan pienen neitokaisen kummeiksi. Kastelahjaksi halusin antaa sekä jotain pidempään tytön elämään kuuluvaa että itse tehtyä. Yhteen ja samaan en näitä onnistunut yhdistämään, joten ostetun korun lisäksi neuloin pakettiin vähän vaatetta.

Koska vauvat kasvavat alkuun niin hurjaa vauhtia (ja koska kyseessä ei ole perheen ensimmäinen tyttö), päätin tehdä pikkuisen isompaa vaatetta kuin juuri vastasyntyneelle tarkoitettua. Tähtäys oli kokoon 3-6kk mutta ohjeiden kokoluokittelu vaihtelee kovasti ja oma tuntuma näistä pienistä vaatteista on vähän haalistunut, joten saapa nähdä miten kokotähtäys onnistui.

Minulla oli vahva visio retrohenkisestä kesämekosta joka on helppo pukea pienemmänkin neitokaisen päälle. Värivalinta alkoi hiukan harmittaa matkan varrella, mutta aikataulu oli tiukka ja siinä vaiheessa oli myöhäistä vaihtaa suunnitelmaa. Tällä siis mentiin. Ja ainahan voin tekaista uuden mekkosen jollain muulla värillä jos alkaa liikaa kaihertaa tuo värivalinta.

Malliksi valikoitui Melissa Wastneyn Blossom - pienin modauksin. Lankana Drops Safran oranssina ja tumman ruskeana. Valkoinen lanka on vanhoja Mandarin Petitin jämiä.

Malli neulottiin erikoisesti aloittamalla takakappaleen alaosasta ja etenemällä olkapäältä etukappaleet puoli kerrallaan ylhäältä alas. Yritän yleensä välttää ommeltavia saumoja, mutta tässä ommellut sivusaumat kyllä vahvistivat mukavasti solmimisnauhojen kiinnityskohtia.

Jätin ohjeen aina oikein -neulotut reunukset pois ja kavensin etukappaleita yhdellä silmukalla. Lisäksi loin takakappaleen silmukat väliaikaisella aloituksella. Lopuksi poimin kaikista reunoista silmukat pitkälle pyörölle ja neuloin yhtenäisen reunuksen.

Suurin modaus taisi kuitenkin olla etureunan viistotus. Liekö johtunut joustamattomasta puuvillalangasta vai vain minun käsialastani, mutta en mitenkään onnistunut saamaan reunasta siistiä ohjeen mukaisilla lisäyksillä. Ohjeessa siis lisättiin yksi silmukka jokaisella kerroksella. Minä päädyin useamman purkukerran jälkeen lisäämään joka toisella oikealla kerroksella 2 silmukkaa ja joka toisella 1 silmukan. Kiinnityskohdat tulivat siis hiukkasen alemmas kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta ainakin sain reunasta siistin.

Somisteeksi neuloin taskun ja taskuun pienen pupusen. Pupunen on kiinnitetty nyörillä taskun sisälle jotta ei pääse katoamaan. Häntä on neulottu nyppynä valkoisen kerroksen keskelle ettei vain irtoa pienten sormien käsittelyssä.

Tossut on tehty Lucie Sinklerin Mary Jane Booties -ohjeella. Paitsi että neuloin tossut pyörönä ohjeen tasoneuleen sijasta. Silmukat loin Judy's Magic Cast-On -aloituksella. Hiukan yläreunassa meni kikkailun puolelle kun en aloittaessa vaivautunut miettimään asioita ihan loppuun asti. Mutta lopputulos on ihan hyvä kumminkin.

Hattuun katsoin kokoa vähän sieltä sun täältä, mutta lopputulos on kuitenkin niin vahvasti modailtu ettei tähän voi mitään yhtä ohjetta nimetä. Tämän koko jännittää ehkä kaikkein eniten. Että onko koko setti ollenkaan samaan aikaan käyttökelpoinen.

Halaus ystävälle

Ystäväni oli mielestäni kipeästi uuden pipon tarpeessa. Pukeutumisessaan hän käyttää vain ja ainoastaan mustaa, minkä lisäksi hän kannattaa vankasti "mitä yksinkertaisempi, sen parempi"-ajatusta. Siksi tein hänelle hyvin yksinkertaisen mustan pipon.

Mutta en mitenkään voinut vastustaa ajatusta piilottaa pipoon ihan pikkuisen väriä. :)
Hän tietää että se on siellä, minä tiedän että se on siellä, mutta kukaan muu ei sitä näe. Haluan siis ajatella että aina kun hän käyttää pipoa, annan hänelle pienen halauksen - vaikka sitten hiukan salaa.

Varmuuden vuoksi kuvio ja väri on kuitenkin hyvin neutraali, jotta ei haittaa vaikka se vahingossa näkyisikin.

Lankana Sandness Garn Lanett, puikkoina 2,5mm pyöröt ja malli omasta päästä. Kuviot on kirjailtu jälkikäteen.
Tarkempia speksejä voi halutessaan käydä kurkkimassa Ravelryn projektisivulta.

Lahjomuksia

Syksyn ja alkutalven aikana tuli neulottua jonkin verran lahjaneuleita. Osa meni joululahjoiksi, osa muiksi lahjomuksiksi. Ja yksi sukkapari jäi vielä jemmaankin.

Urbanista on ollut to-do-listallani jo pitkään, mutta vasta nyt sain sellaisen aikaiseksi. Pipo meni lahjaksi isälleni joka ei suuremmin välitä värikkyydestä tai räikeistä kuvioista, joten yksinkertaistin pipoa hieman jättämällä kuviosta pari raitaa pois.

Puolisoani taas lahjoin isänpäivänä sukilla. Hän ei juurikaan käytä villasukkia, mutta kyllä miehellä pitää yhdet käsin neulotut villasukat olla, sanon minä.

Ohjeeksi valikoitui Lau ja langaksi Regian 4-säikeinen sukkalanka tummanharmaana.
Itse tykkään, mutta eihän noita kyllä kovin paljon ole käytetty.

Yhtä ahkeraan käyttöön taisivat mennä yllä näkyvät miesten sukat tummanharmaasta Nallesta. Malli on Laun inspiroima, mutta koska lanka oli niin paljon paksumpaa, ei ohjeesta ollut oikein edes muokattavaksi, vaan pistelin omiani samaan tyyliin.

Näiden naisten sukkien taas tiesin menevän tarpeeseen (edelliset neulomani olivatkin jo aika huonossa kunnossa) ja tiedän että niistä myös tykättiin.

Lankana Gjestal Maija kauniina tumman violettina. Kumpikaan surkeista kuvista ei näytä langan väriä oikein. Mallin inspiraationa olivat Tiina Seppälän suunnittelemat Kalajoki-sukat, mutta itse ohjetta en edes avannut vaan pistelin jotain sinne päin. Nämäkin on neulottu kärjestä ylös.

Tällä hetkellä suurin osa neulomistani sukista tulee startattua varpaista Judy's Magic Cast-on -aloituksella ja pääteltyä Jeny's Surprisingly Stretcy Bind-off:lla. Kantapääksi valikoituu yleensä naisille ja lapsille tiimalasikantapää ja miehille kiilakantapää - tai mikä lie onkaan nimeltään. Tykkään kyllä kokeilla erilaisia tekniikoita, mutta sittenkin sitä havaitsee toistavansa tiettyjä juttuja. Ja onhan se välillä kivaa tehdä vain jotain jonka osaa vaikka unissaan.

Sitten vielä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä ne lahjavakkaan jääneet sukat:

Lainesukat Handun sukkalangasta ovat kyllä ihanat, joten saatanpa pitää ne vaikka itsekin.

Korvakoruja napeista

Olen aika hyvä hukkaamaan korviksia. Lahjakas suorastaan. Toisinaan ostan kivoja korviksia samantien tuplat jotta voin rauhassa hukata yhden tai kaksi. Korvisten hankkiminen tuplana verottaa kuitenkin kukkaroakin tuplasti, joten ajattelin vaihteeksi verottaa nappipurkkiani.

Kaikki korvikset ovat superhelppoja ja ne on kasattu sen kummemmin suunnittelematta. Ne on myös helppo purkaa jos eivät tunnukaan hyviltä tai jos iskee parempi inspiraatio. Mutta tykkään näistä kyllä sen verran, että kaipa näitä tule käytetyä. Tytärkin jo kyseli joitakin lainaan.

Koruja oli kyllä mukava nykertää pitkästä aikaa, korutarvikevarastoni vain havaitsin aivan onnettomaksi. Välirenkaita oli ainoastaan yhtä kokoa, nekin hommattu silmukkamerkkejä varten. Korupiikkejä taas en löytänyt ollenkaan - vaikka olen aivan varma että minulla sellaisiakin pitäisi olla. Lähitulevaisuudessa saattaa siis olla edessä vierailu korutarvikeliikkeessä.

Toissa viikolla sain postissa myös Succaplokin tilaukseni. Varsinaisesti lähdin tekemään tilausta Tumbbuplokeista, mutta myös Mini-Paavo-korvikset suorastaan vaativat päästä mukaan ostoskoriini. Väriä pähkäilin pitkään, mutta lopulta päädyin ottamaan varman päälle ja tilasin Paavot värissä Hieno Musta.

Tykkään kyllä hurjasti!

Ja kun korviksista kerran puhutaan, niin en malta olla esittelemättä seuraavia ihanuuksia. Joulun alla tuli vierailtua Wanhan Ylioppilastalon joulumarkkinoilla ja siellä minua puhuttelivat erityisesti nämä kerrassaan upeat kirsikka-korvikset. Niin yksinkertaiset mutta juuri siksi niin kauniit.
Harmillisesti onnistuin kadottamaan taustapahvin ennen kuin otin tekijän nimen ylös, enkä onnistunut googlen avullakaan tekijän tietoja löytämään. Täytyy toivoa että samainen myyjä olisi ensi vuonnakin Wanhalla ja saisin ostettua jonkun niistä muista väreistä jotka jouduin tällä kertaa jättämään väliin.

Paha takaisku molempien ostettujen korvisten kanssa on, että aktiivisempaa käyttöä pitää odotella keväälle. Käytän talviaikaan joka päivä jonkinlaista huivia kaulallani ja Paavojen koukut ovat sen verran pitkät että ovat jatkuvasti kiinni huiveissa ja tekevät niihin ikäviä lankalenkkejä. Kirsikat taas ovat vaarassa irrota korvasta kun huivi puskee tuota pitkää takaosaa ylöspäin. Hetken kyllä harkitsin jopa huivittomia päiviä, mutta koska työpaikallani on _kylmä_ saavat Paavot  ja kirsikat odotella hiukan lämpimämpiä kelejeä päästäkseen ahkerampaan käyttöön.