13.4.2013

Nukkeneidille

Ihanainen kummityttö täytti vuosia ja olin saanut vinkin että nukelle kaivattaisiin vaatteita. Toive on ollut tiedossa jo monta kuukautta, eikä synttäreiden ajankohdassakaan pitäisi olla mitään epäselvää. Ja silti homma jäi taas ihan viimetinkaan. Mutta valmista tuli! Ehkä yhden pipon teen vielä jälkitoimituksena.

Ommelluissa vaatteissa on käytetty Baby Bornin vaatteiden kaavoja vähän pienennettyinä, neulottuihin on vain laskeskeltu saatuja mittoja sovitettu välillä omien lasten suunnilleen saman kokoisille nukeille.

Kuvat ovat surkeita, mutta ne onkin räiskitty julmetussa kiireessä. Viimeiset napit ompelin tuntia ennen juhliin lähtöä, ja siinä välissä nämä piti vielä kuvata ja paketoida ja saada kolme naista lähtövalmiiksi. Eipä siinä jäänyt paljon aikaa kuvien kanssa tuhrata. Ja aurinkokin oli juuri kadonnut jonnekin sumuverhon ja tihkusateen taakse.


A-linjaiseen mekkoon ja käsilaukkuun käytin vanhojen lastenhuoneen verhojen jämiä. Kuvio-osuuksista on jo aimmin ommeltu kasseja, mutta tuota raitaa olisi vielä. Selkämyksen napit ovat vain koristeena, varsinainen kiinnitys on neppareilla.



Viileillä ilmoilla mekon päälle täytyy tietysti saada kaunis neuletakki.
Takkiin sain sopivasti upotettua viimeiset ikivanhan Sofil Mimosan jämät (ruman keltaisena lankaa taisi tosin jäädä vielä pari kerää, mutta niistä tuskin teen ikinä mitään). Nukkeneiti tuskin suuremmin välittää narisevan keinokuitulangan heikoista ominaisuuksista.


Valkoista paita-housu-settiä piristin värikkäillä napeilla. Kiinnitys tässäkin neppareilla.
Tarkoitus oli käyttää tarranauhaa jonka pienempikin äiti olisi saanut itse kiinnitettyä, mutta tarranauhani oli mystisesti kadonnut jonnekin, joten piti tyytyä niihin neppareihin. Kauppaankaan ei enää ehtinyt.



Tähän hiukan merimieshenkiseen mekkoon käytin anopin arkistoista minulle päätynyttä Steinbach Wollen puuvillalankaa. Lanka on siroissa 1000g kerissä, joten aikoinaan tuota siirtyi minulle 2kg. Valkoisesta on tehty jo yksi pienen tytön neuletakki mutta aika paljon on vieläkin jäljellä, punaisen taisin korkata tähän projektiin. Tuo tasaraita näyttää kyllä sen verran mukavalta että ehkä tästä voisi suunnitella tytöille kesäpaitaa tai toppia.



Marimekon raitatrikoosta ommeltu asu on samalla kaavalla kuin valkoinen setti.



Pikkuäiti on myös innostunut työntelemään vauvaansa ulkona rattailla nyt kun kodin ympäristöstä lumet alkavat olla sulaneet. Siispä mukaan piti saada myös lämmintä vaatetta. Tähän pukuun oli siis tarkoitus tehdä pipokin, mutta kun se aika loppui taas kesken.


Ompeleminenkin tuntui ensin oikein mukavalta pitkän tauon jälkeen, mutta kyllä minä sitten taas muistinkin miksi se ompelukone enimmäkseen kerää pölyä. Pitäisi kai edes tuntea perustekniikat ja "säännöt" ennen kuin niitä voi hallitusti oikoa. Minulla tämä ompelutaito on pelkästään kantapään kautta hankittua, joten kyllähän tuo takkuaa. Ulospäin kaikki näyttää vielä ihan siistiltä, mutta sisäpuolelle ei kyllä saa mennä kurkistelemaan.

Ensi syksynä menen kyllä ompelukurssille! 
Tai lasityökurssille. Korukurssitkin olisi kyllä toisaalta kivoja. Tai sitten...





Ei kommentteja: