Valmistuu täällä neuleita sittenkin

Nyt olen saanut taas jonkinmoisen neuledraivin päälle. Ja vaikka ajoittainen startiitti näyttäisikin vaivaavan, niin kyllä täällä valmistakin on tullut.

Kesän reissuneuletta varten ostetusta Dropsin Alpacasta valmistui toinenkin huivi johon olen kyllä niiiiiin tyytyväinen.
Malli on Sencillo Shawlette johon ihastuin heti kun se Ravelryssä silmiini osui. Tosin malli tuli toteutettua hiukan vaikeamman kautta. Kolmen kerän kuljettaminen yhtä aikaa on jo itsessään haasteellista, mutta aloitin huivin reissussa johon olin ottanut vain kerän kumpaakin väriä mukaan. Koska huivi oli PAKKO saada heti puikoille, piti valkoinen kerä aloittaa sekä alusta että lopusta. Lopputuloksena monta solmua.
Malli oli sopivan simppeli mutta kuitenkin motivoiva, joten solmuistakin selvittiin kuitenkin ilman liian suurta tuskastumista.

En jotenkin osaa käyttää kolmiohuiveja (ja silti omistan niitä useammankin) mutta tämä on ollut käytössä jo useammankin kerran.

Lisäksi valmistuivat työmatkaneuleena olleet Harppusukat. Ohjeesta poiketen lisäsin varren takaosaan joustinneuletta ja palmikon. Lankana Dropsin Fabel jota kului puolisentoista kerää.

Tein näistä tarkoituksella itselleni liian pienet, joten nämä menevät lahjavakkaan odottelemaan.

Hamosia

Ennen kesälomaa kävimme tyttösten kanssa intoa puhkuen kangaskaupassa ja ostimme kassillisen kankaita.
Kesälomalla koneet kaivettiin vielä innokkaana esille, mutta kummasti taas muistui mieleen miksei ole tullut ommeltua enempää. Kun taidot ei kohtaa visioita niin eihän siitä yleensä hyvä tule.

Tyttösten hameet sentään onnistuivat kohtalaisesti. Että jotain käyttökelpoista kumminkin.
Mutta siihen ne onnistuneet tekeleet sitten jäivätkin. Oma trikoomekko on haudattu jonnekin todella syvälle muutaman julkaisukelvottoman sanan saattelemana. Ehkä teen siitä joskus vielä yöpaidan. Tai sitten en.

Huivia pukkaa

On ollut kyllä kovin nihkeää käsityörintamalla tämä kesä.
Kaikenlaista olen nysvännyt ja monta työtä aloittanut, mutta mistään ei tahdo tulla valmista.

Mutta jotain sentään. Kesälomareissulle nappasin kassiin muutaman kerän alpakkaa ja tämmöinen siitä tuli:

Ei tämä kyllä sillä alkuperäisellä viikon reissulla valmiiksi tullut, mutta saman kesän aikana sentään.

Ohjetta ei ollut, vaan asiat mietittiin sitä mukaa kun oli ajankohtaista. Yksi kerä valkoista TeeTeen Alpakkaa ja kaksi kerää violettia Dropsin Alpacaa tähän hurahti. Pienet nöttöset vain jäi jäljelle kun en uskaltanut enää lisäkerroksia aloittaa.

Tykkään kovasti. Ja tulee varmasti käytettyä kylmässä toimistossa. Taidan ottaa jo seuraavana työpäivänä mukaan, sen verran vilpoisaa on jo paikoitellen ollut.

Joku ajatushäiriö lankoja ostaessa tuli, ja ostin epähuomiossa lankaa tuplamäärän. Toinen huivi samoilla väreillä (mutta eri mallilla) on siis jo puikoilla ja viittä vaille valmiina.

Toppi

Toisellekin lapselle tuli luvattua kesätoppi tuosta lankalaatikosta aiemmin löytyneestä ikivanhasta Sofil Mimosasta, joten pitihän semmoinen sitten tikutella. Tämä kyllä valmistui jo joitakin viikkoja sitten, mutta eihän sitä näin kesälomilla ole oikein joutanut netin ääressä istuskelemaan.

Koko on noin 140cm ja malli ihan omasta päästä, alhaalta ylös neulottu. Tästä oli tarkoitus tulla vielä hieman väljempikin, mutta langan riittäminen alkoi huolettaa siinä määrin, etten uskaltanut ottaa työhön enempää silmukoita. Ja itseasiassa langan kulutus meni aika nappiin (tosin lankavarastoni on sen verran sekaisin etten kyllä myöskään isommin hämmästyisi jos joku yksinäinen kerä vielä jostakin ilmestyisi). Topin "jujuna" on väljyyden kerääminen ylhäällä edessä laskoksilla - ja minun mielestäni toimii kyllä. Lapsikin tuntui olevan ihan tyytyväinen.



Something Silver

Sain vihdoin otettua edes jonkinlaisen kuvan Veera Välimäen Something Silver-ohjeella neulotusta takistani. Takki on ollut valmiina jo pari viikkoa ja olen ehtinyt sitä käyttääkin.

Tämän kanssa kävi muuten niin, että ekaa kertaa tuiki tuntematon ihminen kommentoi valmista työtäni. Neulominen junassa on toki saanut aikaan useammankin keskustelun, mutta valmiit työt eivät aiemmin. Jotain taisi siis mennä oikein. :)

Kuva ei kyllä tee oikeutta takille, mutta tämän parempaan ei henkarilla ja minun kärsivällisyydelläni taideta päästä.

Lankana on Dropsin Muskat, joka ei kyllä ole mallille aivan ihanteellinen lanka. Mutta tuota sattui olemana ostettuna takillinen ja hinku mallin aloittamiseen oli kova. Ja kyllä se toimii, vaikka jouduinkin ottamaan lankaan nähden hyvin pienet puikot käyttöön jotta pääsin ohjeen tiheyteen. Jälki on siis aika napakkaa ja takki painava. Mutta tykkään silti kovasti.

Ja aion tehdä talveksi toisen villaisena.

Lisää kesähattuja

Edellisen postauksen kesähatun malli oli niin onnistunut että pitipä tehdä kummitytöllekin. Tällä kertaa taaperon koossa. Koko ei tosin osunut saajalleen ihan nappiin, mutta ensi kesänä sitten...

Lankana edelleen Hjertegarnin Blend Bamboo ja modaukset samat kuin edellisessäkin versiossa.
Koristeetkin samat.

Eikä sitä tietenkään sovi isoveljeäkään jättää ilman tuomisia.

Poikamaisia päähinemalleja tuntuu kyllä olevan selvästi vähemmän tarjolla kuin tyttömäisiä. Aikani Ravelryä selattuani päädyin virkkaamaan jonkinmoisen lippiksen.

Ideoita on siis selailtu pitkin poikin Ravelryä, suurimpana innoittajana Valerie Whittenin Meagan wants you. En kuitenkaan seurannut ohjetta (taaskaan) orjallisesti, vaan sovellettu on, lipassa pistelin jo ihan omiani. Lankana on Gjestal Føn, sitä kun sattuu pyörimään nurkissa - ja vielä sopivissa väreissä.
Koon arpominen osui vähän paremmin kohdalleen, mutta kyllä tämä silti tuntui pikkusiskoa enemmän kiinnostavan (ei kai ne pojat niin näistä hetaleista perusta...)

Kesähattu vauvalle

Neulottu on ahkerasti ja valmistakin on tullut. Kuvata vain vielä pitäisi. Ehkä huomenna...

Mutta onhan täällä jotain sentään kuvattunakin.
Sain juhannuksena pyynnön tehdä ihanaiselle veljentytölle (5kk) kesähatun. Ja minähän tein.

Ohjeena Julia Rieden Josephine pienimmässä koossa, pienin modauksin. Lankana on Hjertegarnin Blend Bamboo, joten neule on jo valmiiksi melko vetelä. Siksi halusin lisätä virkatut narut tuomaan hieman ryhtiä ja säätövaraa. Narut on ihan ronskisti vain solmittu ja solmu on piilossa tuolla kukan takana.

Minä ainakin tykkään!

Kesähuivi

Tutkailin tuossa joitakin päiviä sitten kesävaatteitani ja totesin että kovin näyttäisi olevan mustavoittoinen valikoima. Jotain piristystä siis selvästi kaivattiin.

Kävin Menitassa ihan muita lankoja hakemassa ja mukaan tarttui samalla vyyhdillinen Karen Noen Rustik naturgarnia (58% bourettesilkkiä ja 42% puuvillaa). Olisin ottanut toisenkin vyyhdin, mutta mikään muu väri ei juuri nyt sytyttänyt ja tätä väriä oli jäljellä enää yksi ainokainen 50g vyyhti. Niinpä mallivaihtoehdot olivat aika vähissä. Ann Linderhjelmin Störlinge linen scarf oli kuitenkin juuri sitä mitä halusin.

Ohjeessa käskettiin luoda 45 silmukkaa, mutta tällä lankamäärällä huivi olisi jäänyt melkoisen lyhyeksi. Niinpä loin vain 21 silmukkaa ja posottelin menemään viitosen puikoilla niin pitkälle kuin lankaa riitti. Pituutta tuli ehkä aavistus turhan paljon, mutta ei niin paljon että sillä määrällä olisi yhtä mallikertaa leveämpää huivia saanut. Eikä ainakaan niin paljon että purkaisin yhtään.

Lanka on kyllä ihanaa, mutta kierrettä ei ollut kuin nimeksi, joten karanneita säikeitä sai metsästää koko ajan. Mitään monimutkaista mallia en tästä langasta siis lähtisi tekemään. Tämä malli taas oli neuloessa ehkä hiukan turhankin tylsä. Mutta halusin simppelin pienen huivin ja sellaisen sain.

Päikkärin tädeille

On täällä kovasti kaikenlaista nykerretty vaikka valmista onkin tullut nihkeästi.

Pääsiäisestä lähtien on virkattu aika monta pöllöä ja muutakin ölliäistä Airalin innoittamana. Suurin osa on jo lähtenyt maailmalle, mutta päiväkodin tädeille virkatuista pöllösistä nappasin sentään kuvan ennen pois lahjoittamista.

Airalilla olisi ollut näille ilmainen ohjekin, mutta sitä en edes avannut vaan pistelin menemään ihan vain kuvien perusteella.

Päiväkotiuransa päättävä tytär ompeli itse hoitajien lahjapussukoihin tuoksusydämiä. Kankaina pääasiassa kässämessujen hankintoja.

Sydän ei ole niitä ihan helpoimpia muotoja eskari-ikäisen ommeltavaksi, mutta hyvin tyttö niitä huristeli menemään. Samoja sydämiä tehtiin myös mummeille äitienpäiväksi, joten harjoitusta tuli kerralla sitten vähän enemmän. Täyttöaukkojen käsin ompeluunkin riitti kiinnostus vielä mallikkaasti, mutta ripustusnauhojen ompelu delegoitiin jo äidille. Mutta valmista tuli. Ja kivoilta näyttivät.

Ja kun minulle hyvin epätyypillisesti oli sydämiä ja pöllöjä valmisteltu jo hyvissä ajoin, piti sentään jotain jättää viimetippaan. Viimeisenä iltana tajusin että kortit puuttuu vielä. Siihen aikaan illasta ei lapsi ehtinyt ja jaksanut enää viittä korttia alkaa tekemään. Niinpä ne jäivät minun tehtäväkseni. Ja kun iltamyöhällä silmät ristissä nykertää niin oli pakko pitäytyä mahdollisimman simppelissä.

Väsymyksen aste huomioituna, näistäkin tuli ihan kelvollisia.

Vihdoinkin

Tuuletar on vihdoinkin saanut vetoketjun ja on muutenkin valmis käytettäväksi.

Messuilua

Perheellämme on ollut tapana käydä joka vuosi Lapsimessuilla. Tämänvuotinen suunnitelmani oli heittää mies ja lapset Lapsimessuille ja mennä itse kiertelemään Kädentaitomessuille. Isompi lapsista on kuitenkin jo ohittanut Lapsimessuiän ja pienempikin oli vähän siinä hilkulla. Päädyimmekin siis kiertämään Kädentaitomessuja koko perheen voimin, ja lapset olivat vähintään yhtä innostuineita kuin minäkin. Ja kaikenlaista ihanaa tarttui mukaan.

Sinooperin osastolta ostimme Tilda-kankaita joista olisi ensisijaisesti tarkoitus tulla lasten itse tekemiä pikkulahjoja opettajille ja päiväkodin hoitajille. Mutta ehkä näistä jotain riittää äidillekin.

Etukäteen jo tiesin etten pääse Teippitarhan osaston ohi ilman ostoksia. Ja jäihän sieltä mukaan aika monta rullaa. Ja tässä on vain minun ostokseni. Tytär osti omilla rahoillaan vielä kolme rullaa lisää. Kyllä kelpaa teippailla!

Vielä olisi muutama tietty rulla mielessä, mutta miehen mulkaisut alkoivat olla sitä luokkaa että tilailen sitten joskus (salaa) nettikaupasta.

Mustalta näyttävä teippi on oikeasti tumman violettia, mutta kärisvällisyys ja taito kameran kanssa kikkailemiseen loppui kesken.

Lapset hiplailivat innoissaan jokaisen helmimyyjän antia, mutta itse olin tiukasti päättänyt etten osta yhtäkään helmeä ennen kuin vanhoja varastoja on vähän pienennetty. Mutta Green Papayan/Hendersonin Helmen osastolla vierähti niin monta hetkeä että jäihän niitä helmiä sitten omaankin ostoskoriin. Kuvassa vain minun ostokseni. Lasten ostokset ovat jo osittain päätyneet valmiiksi koruiksikin.

Lapset ostivat myös Elvarin osastolta aivan ihastuttavia pöllöjuttuja! Minä en osannut päättää mitä kaikista ihanista vaihtoehdoista haluaisin. Pitää tutkailla rauhassa verkkokaupassa.

Jotain muutakin jäi kyllä mukaan, mutta ne olivat enemmänkin miehen ostoksia, joten jääköön tässä listaamatta.

Outlet-exposta odotin vähän enemmän, mutta siellä ainoa kiinnostava tuote jäi ostamatta myyjän penseän asenteen vuoksi.

Ja ne lapsimessut jäivät lopulta kokonaan väliin kun eskarilainenkin oli sitä mieltä että kässämessut oli paljon paremmat!

Pikkujakku sellistille

Sellistillämme on tässä kevään mittaan useampikin esiintyminen, joten uuden ihanan mekon hankkiminen oli ihan perusteltua. Mutta kirkkokonserttiin hihaton mekko kaipasi kaverikseen jotakin lämmikettä käsivarsille.

Koska mekko oli heräteostos muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia, ei jakun neulomiseen jäänyt turhan paljon aikaa. Onneksi mekon malliinkin sopii mainiosti tuommoinen pikkuinen bolero/hihatin joka on nopea tehdä. Suoritin siis pieniä mittauksia ja pistin varastojen kätköistä kaiveltua valkoista Dropsin Muskatia puikoille.

Silmukat loin väliaikaisella aloituksella koska aloitellessa ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä millaiset reunukset hihoihin on tulossa. Juuri projektin oikeassa vaiheessa sain pistäydyttyä askartelukaupassa ja mukaan tarttui mekon värisiä lasihelmiä. Hihansuihin tuli helmiä pariin riviin ja muuhun reunukseen yhteen riviin.

Alkuun tein kokeiluja erilaisilla pitsimalleilla, mutta lopulta päädyimme tyttären kanssa sileään neulepintaan. Ja sanoisinpa että toimii kyllä parhaiten näin.

Tämä on siis - taas kerran - pistelty ihan lonkalta, enkä ole tällaista jakkua ikinä ennen tehnyt. Siihen nähden tämä onnistui siis loistavasti, vaikka muutaman asian teenkin toisin jos joskus vielä tällaiselle mallille tarvetta löytyy.

Jotain valmista

Toinen lasten neuleista on ollut jo jonkin aikaa valmiina.
 Eskarilainen toivoi itselleen valkoista kesätoppia, joten sellainenhan tehtiin. Kerrankin hyvissä ajoin.

Inspiraationa oli Georgie Hallamin Acacia, mutta tämä on kyllä pistelty ihan omasta päästä.

Lankana on jo pitkään varastoissa marinoitunut Sofil Mimosa (37% puuvillaa, 63% akryylia). Minun varastossani tämä on pyörinyt jo kymmenkunta vuotta ja sitä ennen lanka on lepäillyt ties miten pitkään anopin lankajemmassa. Enpä isommin yllättyisi jos kerät olisi ostettu jopa 80-luvulla.

Olen noita keriä pyöritellyt monta kertaa, mutta en ole keksinyt mitä niistä tekisin. Tähän työhön lanka tuntui kuitenkin sopivalta. Tykkään tuosta neulepinnasta ja toivon ettei tuo akryylin iso osuuskaan menoa isommin haittaisi. Neljästä kerästä olisi vielä puolet jäljellä, joten ehkäpä tästä tulee vielä ennen kesää kutaistua toppi tuolle isommallekin tytölle. Tosin eri mallilla - jos minä saan päättää. Ei siksi että tässä olisi jotain vikaa, vaan ihan vain vaihtelun vuoksi.

Tällainen lasten toppi on mukava pikainen väliprojekti.

Pikainen projekti taas ei ole ollut Kristel Nybergin suunnittelema Tuuletar isommalle tyttärelle. Tätä on nyt nysvätty hartaasti kohta kolme kuukautta, eikä vieläkään ole valmista. Mallissa ei sinänsä ole kerrassaan mitään vikaa. Mutta aina ei vain kaikki mene ihan niin kuin oli ajatellut.

Alkuun projekti sujui kuin tanssi. Vaikka lanka on ohutta ja puikot pienet, eteni työ vauhdilla. Palmikkokuvionkin opin nopeasti ulkoa. Hihojen kohdalla alkoikin sitten tökkiä. Hihat ovat todella kapeat. Yritin niitä hiukan leventääkin, mutta ovat silti hiukan turhan napakat. Yhdellä purkukerralla kuitenkin selvittiin. Sen verran ohjetta vielä modasin, että tytär halusi hihoista hiukan ohjetta lyhyemmät ja hihansuista tavalliset suorat.

Seuraavana harmaita hiuksia aiheutti huppu. Epäilin jo aika varhaisessa vaiheessa että hupulle ei tullut ihan tarpeeksi mittaa, mutta posotin silti eteenpäin. Onneksi olin aloittanut työn väliaikaisella aloituksella, joten silmukat vain puikoille ja lisää mittaa huppuun. Pingotuksen jälkeen totesimme että lisäpituutta tulikin sitten kertaheitolla vähän enemmänkin, joten vielä kerran huppu auki. Ja kun sitä kerran purettiin, pyöristin samalla takaosan terävää kulmaa. Ei siitä ihan täydellinen tullut, mutta kuulemma parempi kuitenkin.

Pahin takaisku oli kuitenkin pingotuksen jälkeen takaa löytynyt reikä. Joka onneksi oli sileässä osuudessa eikä palmikossa. Ajattelin ensin että hätäkös tässä - äkkiähän sitä pienen reiän umpeen silmukoi, solmu siellä vain on auennut. Mutta sielläpä olikin kahdesta peräkkäisestä kerroksesta lanka poikki. Lapsi oli jo innokkaana laittanut takin kouluun ennen pingotusta ja vetoketjua. Veikkaisin että reikä oli tuon reissun perua.

Yhden kerroksen silmukoimisen toki hallitsen, mutta kahden peräkkäisen kerroksen korjaaminen siististi alkoi jo koetella minun taitojeni rajoja. Muutaman yrityksen jälkeen jälki alkoi sentään olla sitä luokkaa että pystyn elämään asian kanssa. Kyllähän tuo vieläkin näkyy kun tietää mistä katsoa, mutta haluaisin uskoa että tilanteesta tietämätön ei huomaa mitään.

Mutta vielä olisi yksi ongelma selättämättä. Vetoketju.
Mistä ihmeestä taikoisi tuohon väriin sopivan vetoketjun?

Yksi sopivan mittainen valkoinen piilovetoketju olisi. Ehkä yritän saada sen siististi kiinnitettyä.

Ostoksia

Innostuin viime viikonlopuuna tilailemaan Finlaysonin nettikaupasta vähän kankaita.

Kangaskauppaan lähteminen on jostain syystä minulle kovin tuskaista. Niinpä oli oikein ihanaa kun kangasostokset sai suoritettua kotisohvalta. Ja kolme näistä viidestä kankaasta oli vielä alennetulla hinnalla, joten tämähän oli pelkkää säästöä, eikös? Sitä ei tietenkään tällä(kään) kertaa lasketa että nettikaupoissa minulla on tapana ostella paljon hövelimmin kuin tavallisisissa liikkeissä.

En ollut kankaita ennen ostanut nettikaupasta, mutta tämä kokemus oli kaikkinensa kyllä ihan positiivinen. Tosin en usko että siltikään tähän kovin usein tulee ryhdyttyä.

Ihan varma en vielä ole mitä näistä kaikista tulee, mutta osa tuosta turkoosista muuttui jo poikkiliinoiksi ruokapöytään. Liinat ovat vielä pesu-silitys-prosessissa, mutta huomenna löytänevät tiensä pöytäänkin. Mutta kyllä näistä muistakin jotain vielä tulee. Tuota alimpana olevaa kukallista olen visioinut parvekkeen pöydälle. Ehkä jo vapuksi kun on tarkoitus avata grillikausi ystävien kanssa.

Jackie

Olen tehnyt itselleni isoja neuleita loppujen lopuksi aika vähän, koska onnistumisprosentti on ollut masentavan pieni. Tälläkin hetkellä kaksi isoa projektia odottaa harmituksen laantumista jotta saisin ne purettua ja käytettyä langat uudelleen. Ovat hautuneet kyllä jo sen verran että aika saattaisi olla kypsä niiden esiin kaivamiselle.

Mutta kaksi viimeisintä itselle tehtyä neuletta ovat onnistuneet oikein hyvin, joten haluaisin uskoa epäonnistumisen kierteen katkenneen. Toisena vaihtoehtona tietysti on, että poikkeus (tai kaksi) vahvistaa säännön. Mutta emmehän me niin ajattele, emmehän...?

Viimeisimpänä (helmikuussa) itselle valmistui Jackie-tunika Dropsin mallistosta. Lankana on ohjeen mukainen Nepal ja puikot 6,5mm. Käytössä oli siis ohjeen mukainen lanka ja ohjeen puikkokoko enkä siltikään päässyt edes lähelle ohjeen tiheyttä. Aikani mallitilkkujen kanssa ähellettyäni päätin että haluan kuitenkin pitäytyä noissa 6,5 mm puikoissa. Käytin S-koon silmukkämäärää vaikka vartaloni onkin siro XL ja pääsin juuri sopivaan kokoon. Neule on näillä isommilla puikoilla tehtynä pehmoinen ja laskeutuu juuri sopivasti kurvieni ympärille.

Sovelsin ohjetta myös sen verran, että tein kauluksesta irtonaisen ja kiinnitin sen napeilla. Onnistun nimittäin yleensä tuhrimaan kaikki valkoiset paidankaulukset meikkivoiteella ja ajattelin että on helpompaa pestä pelkkää kaulusta kuin koko vaatetta. Lisäksi suunnittelin että tuohon voisi ensi talveksi kutaista vaikka jonkin toisenlasenkin kauluksen. Käytettyä tätä tulee joka tapauksessa - työpisteessäni on nimittäin hyytävän kylmää ja tämä on aivan ihanan lämmin - mutta tuskinpa se vaihtelu kauluksessa käyttöä ainakaan vähentäisi.

Langat Folded-puseroa varten tulivat torstaina postissa ja mallitilkunkin jo tikuttelin. Mutta en anna itselleni lupaa luoda silmukoita ennen kuin kaksi loppusuoralla olevaa projektia on viimeistelty. Muuten nuo lasten keskeneräiset jäävätkin keskeneräisiksi. Motivointia tehokkaimmillaan.

Pöllöjä

Suloisen kummityttömme ja hänen valloittavan isoveljensä syntymäpäiviä juhlittiin vähän aikaa sitten. Lahjat menivät tällä kertaa ostopuolelle, mutta kortit piti sentään tehdä itse.

Testailin ensimmäistä kertaa Clas Ohlssonilta löytyneitä kirjainleimasimia, enkä osannut oikein varoa leimasinten reunoja. Mutta oma käsialani on sen verran onneton että kyllä näitä tulee käytettyä jatkossakin. Jospa sitä muistaisi seuraavalla kerralla olla vähän varovaisempi. Tai sitten ei.

Rivien ei ollut tarkoituskaan olla suoria, mutta molemmat näyttävät loiraavan hiukan pöljän näköisesti vinoon.

Ja jostain syystä paperivarastoistani (jotka miehen mielestä ovat lähes kohtuuttomat siihen nähden miten vähän askartelen) ei tahtonut löytyä sopivia kuviopapereita juuri näihin kortteihin. En siis ole aivan tyytyväinen värimaailmaankaan.

Kaikesta narinasta huolimatta olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen. Ei pöllömpiä.

Sukkia sukkia sukkia

Kun kalenteri alkoi ennustaa kevään olevan lähestymässä, päätin etten neulo enää yksiäkään sukkia ennen ensi syksyä.

Mutta sitten iski sisäinen pakko saada polvisukat. Ja kun jemmassa oli sopivasti tuota Dropsin Delightia (omia polvisukkia ajatellen ostettukin), piti polvarit laittaa puikoille. Vilukissana ehdin näitä varmasti ihan mukavasti käyttääkin ennen kuin jopa minun on aika siirtyä kesäisempiin asusteisiin. Ja olen kyllä lopputulokseen oikein tyytyväinen, joten kyllä näille lisää käyttöä löytyy ensi syksynäkin.

Sukat on tehty kärjestä ylöspäin ja nämä on ihan omasta päästä pistelty. Lankana siis Dropsin Delight ja puikkoina 2,5mm pyöröt. Alkuun tein molempia samalla pyöröllä, mutta kantapään kohdalla vaihdoin molemmat omille puikoilleen ja tein sukkia vuorotellen jotta saisin lisäykset samoille kohdille. Pohjelisäysten kohdistusta hiukan jännäilin, mutta hyvin tuntuu onnistuneen.

Koska minulla ei ollut mitään ohjetta, ei ollut myöskään laskettua langanmenekkiä. Eikä mitään aiempaa kokemusta juuri tämän langan riittoisuudesta. Olin ostanut kaksi kerää per sukka, mutta lankaa kuluikin vain kerä per sukka ja muutama metri kolmannesta kerästä. Mutta luulenpa että loputkin langat löytävät projektinsa jossain vaiheessa. Ja itseasiassa tuo vajaa kerä on jo hyvää vauhtia muuttamassa muotoaan.

Eikä sukat siihenkään jääneet. Veljen poika tuli meille pääsiäiseksi kylään liian pienissä villasukissa. Ja minähän otin haasteen vastaan. Kaivelin muutaman keränlopun jemmoistani ja sutaisin pojalle sukat.

Kuva on huono jopa minun mittapuullani. Mutta tämä on nappaistu kännykällä hätäisesti ja huonoissa olosuhteissa.

Olen joskus jossain netin syövereissä törmännyt kyseisellä pintaneuleella varustettuihin sukkiin. Mutta koska en yhtään muista missä ja milloin, niin en nyt linkitä mihinkään. Ravelrystä saattaisi vaikka löytyäkin jos jaksaisi kaivella. Mutta kyseessä on siis ihan vain helmineule jossa on yhden kerroksen levyinen raidoitus.

Sukat menivät 3-vuotiaalle, mutta pojalla on ikäisekseen iso jalka, joten veikkaisin että koko on lähempänä keskivertoa 5-vuotiasta. Lankana Regian 4-säkeisiä sukkalankoja, ruskeaa ja kirkkaan vihreää, ja puikkoina 2,5mm pyöröt. Neulottu kärjestä ylöspäin ilman ohjetta.
Kivat tuli. Ja jämäkeriäkin on nyt muutama vähemmän.

Välipalavirkkaus

Suomalaisen Kirjakaupan kantiskuponki oli menossa vanhaksi maaliskuun lopussa, joten viimeisenä mahdollisena päivänä oli pakko lähteä ostoksille.

Olen viime aikoina alkanut taas innostua virkkaamisesta, mutta tekniikkapuoli on aika retuperällä. Niinpä kirjakaupasta tarttui mukaan Betty Barndenin Virkkaajan suuri silmukkakirja. Vaikuttaa ihan kivalta perustekniikkakirjalta. Ja kun kupongin jälkeen maksettavaa jäi 1,95e, olin tarpeeksi vakuuttunut.

Uuden kirjan antia piti päästä heti kokeilemaan, ja tiskirätti tuntui luontevalta kokeilutyöltä. Joten ensimmäiset käteen osuneet puuvillalangat mukaan ja menoksi.

Eniten olisi kiinnostanut erilaiset nyppytekniikat, mutta ne tuntuivat parin yrityksen jälkeen tiskirättiin liian jykeviltä pinnoilta. Niinpä rättiin päätyi lopulta pylväsklustereita raitoina. Väreistä tuli ihan vahingossa aika pääsiäisvaikutteisia, mutta sehän ei haittaa yhtään. Lankana Schachenmayrin Cataniaa keltaisena, vihreänä ja violettina.

Lankajuoksut jäivät sivuun hiukan turhan pitkiksi, mutta ei se tiskirätissä ole niin tarkkaa. Toimittanee tehtävänsä näinkin.

Mukavaa pääsiäistä!

Pääsiäispupu

Lapset lähtivät tänään virpomaan, joten paineet lupaamani pupuasun ompeluun olivat kovat. Tavoilleni uskollisena viivytin toimeen tarttumista niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta koska kaikki meni kerrankin (lähes) kerralla putkeen, oli asu valmiina suorastaan hyvissä ajoin. Tosin - jos ihan rehellisiä ollaan - tuli oiottua muutama mutka suoraksi, eikä tämä läpäisisi tiukan käsityöpoliisin seulaa. Mutta lapsi on tyytyväinen, joten minäkin olen.

Fleecestä ommeltu asu oli myös juuri sopivan lämmin hyytävään palmusunnuntain säähän. Tytöt viihtyivätkin virpomassa pitkään ja namien määrä oli ihan tolkuton.

Sain myös vihdoin keittiön seinälle haluamani muistitaulut. Alkuperäinen tarkoitus oli etsiä kirppikseltä erilaisia kehyksiä, mutta en ole ehtinyt kirppikselle tarpeeksi usein eikä sopivia kävellyt kotiovellekaan. Hätäisenä ihmisenä ostin siis halpiskehykset. Toisaalta nämä osuivat varmaan paremmin puolison yksinkertaisuutta suosivaan makuun. Ja ovat helppoja tuunata myöhemmin jos siltä alkaa tuntua.

Nauhojen virittelyn kanssa uhkasi kyllä mopo karata käsistä. Insinöörimies innostui tästä ihan tosissaan ja suunnitteli tietokoneella useamman ristikkovaihtoehdon ja hyvin monimutkaisen kiinnitystavan. Mutta kyllähän siitä varmasti parempi näin tuli kuin jos minä olisin ollut yksin hommissa. Kyllähän minä tiedän että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta siitä huolimatta suosin itse yritys-erehdys-metodia.

Suunnitelmia

Sairasloma sai ensin neuleet etenemään vauhdilla, mutta se ilo taisi sittenkin jäädä aika lyhyeksi.
Melkein viikko sohvalla ilman mitään liikkumiseen edes etäisesti viittavaa sai hartiat aivan totaalisen jumiin.
Mies kielsi tänään neulomisen kokonaan. Yritin anoa lupaa neuloa edes ihan vähän vaan, mutta ei tuo uskonut että osaan. Pysyä kohtuudessa siis.

Neuloin kyllä silti. Ihan vähän vaan. Salaa.
Polvisukat haluaisivat niin kovasti tulla valmiiksi.

Mutta jos nykyisen puikoilla olevan edistäminen on kiellettyä, niin ainahan voi suunnitella jo seuraavaa!

Neuleista haluaisin seuraavaksi toteuttaa Veera Välimäen Folded -puseron, mutta siihen pitäisi vielä etsiskellä sopiva lanka. Saman suunnittelijan Water and Stoneen olisi jo langatkin valmiina varastossa, mutta jotenkin tekisi mieli tehdä jotain vähän kesäisemmällä otteella. Ja isoja neuleita pienillä puikoilla ei täällä valmistu kovin tiuhaan tahtiin, joten pitää ennakoida sesonkeja hyvissä ajoin.

Niin ja kuopukselle tuli luvattua samanlainen jakku kuin esikoiselle valmistui muutamia viikkoja sitten.

Ohje on Sirdarin Drape Coat (linkki Ravelryyn), lankana Hjertegarnin Palino, 100% merinoa.
Olen ihan tyytyväinen lankaan, mutta kuopuksen versioon haluaisin kokeilla jotain vähän "valuvampaa".
Tähän valmistuneeseen mentiin värisävy edellä (piti sovitella yhteen tiettyyn mekkoon), ja siihen nähden lankavalinta oli ihan onnistunut.
Ohje on hauskasti rakennettu kahdesta erikoisen mallisesta, tasona neulotusta palasta. Kesti hieman aikaa tajuta miten takki rakentuu, mutta lopulta palat loksahtivat paikoilleen. Pyrin yleensä välttämään saumojen ompelua, ja tässä ommeltavaa oli aika paljon, mutta jotenkin onnistuin saamaan saumoista oikein siistit.
Joten kyllä näitä toisenkin voi tehdä.

Eikä kaikkien projektien tarvitse olla neulottavaa. Tulin jonain heikkona hetkenä luvanneeksi lapsille rooliasuiksi eläinhaalarit - pupun ja kissan. Ja kuulemma toinen tarvittaisiin jo virpomisreissulle (koska noita-asuja on vain yksi). Kumpi tahansa kelpaa - pääsiäispupu tai noidan musta kissa. Pupuun olisi matskut valmiina, joten kai sellainen tässä tämän viikon aikana vielä harsitaan kasaan.

Haparointia

Yllättäen teknisiä asioita vaikeammaksi näyttikin muodostuvan blogin nimi.
Ensimmäinen versio nimestä näytti jääneen alitajuntaani kohta ruutuihin pyörähtävän uuden tv-ohjelman nimestä, joten tuo nimi jouti samantien roskakoriin.

Mutta mutta. Kaikki rajoittuneen mielikuvitukseni tuottamat nimivaihtoehdot näyttivät olevan jo käytössä. Paitsi tuo toisen postaukseni otsikko, joten olkoon sitten se.

Silmukkamerkkejä.

Ei nyt ihan mahdoton.

Silmukkamerkkejä

Olemme perheen naisten voimin poteneet tämän viikon influenssaa. Kamala tauti. Mutta näin toipumisen ollessa jo loppusuoralla tämä edistää mukavasti neuleita. Kun voi vielä hyvällä omallatunnolla laistaa kotihommista, mutta neuloa kyllä jaksaa.

Olen aivan toivoton pitämään huolta pikkutavaroistani (työni vaatii järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta, joten sitä ei enää riitä kotiin asti) ja olen jälleen kerran hukannut silmukkamerkkini. Niinpä oli pakko kaivella helmikätköt esiin ja tehdä muutama uusi. Värejä ei ole mietitty yhtään, vaan käytin periaatetta "katsotaan mikä osuu sormiin seuraavaksi". Osasta tykkään, osasta en ihan niin paljon. Mutta hoitanevat kaikki hommansa.

Ja koska nämä tehtiin akuuttiin tarpeeseen pääsi osa samantien käyttöön.
Näistä tulee isona polvisukat. Lankana Dropsin Delight joka on minulle ihan uusi tuttavuus. En ole vielä päättänyt tykkäänkö.

Ja kun välineet olivat esillä, tuunailin samalla pari Prymin kerroslaskuria. Tykkään näistä laskureista, mutta en niiden kiinnitystavasta. Väritkin voisivat olla kyllä vähän vinkeämmät. Ehkä etsin jostakin mukavamman värisiä sitten kun olen nämä hukannut.

Hiljaa hyvä tulee

Otsikolla viittaan ilmenneeseen kyvyttömyyteeni blogin asetusten muokkaamisessa.

Olen halunnut ajatella itseäni edes jotenkuten kykeneväisenä tämäntyyppisiin asioihin, mutta olen joutunut hieman tarkistamaan tätä ajatustani. Blogin osoite on ollut luotuna jo pitkään mutta en saanut mitenkään muokattua ulkoasusta mieleistäni. Nyt päädyinkin siihen että hiljaa hyvä tulee. Tämä on nyt tässä, ja muokataan lisää kun löytyy aikaa ja innostusta perehtyä teknisiin asioihin.

Suuri kiitos sille että edes tänne asti päästiin kuuluu Itkupillin  ihastuttaville blogipohjille sekä muutamille blogger-vinkeille.

Toki otsikolla voitaisiin viitata myös moneen neuleprojektiini joista on mitä ilmeisimmin tulossa todella hyviä...

Olen tykännyt värkkäillä kaikenlaista käsilläni lapsuudesta lähtien. Opiskeluaikana oli hiljaisempaa, mutta nykyään tahti näyttää vain kiihtyvän. Netti kun pullollaan kaikkea niiiiiin ihanaa joka on ihan pakko toteuttaa.

Olenkin seuraillut ahkerasti useampaakin blogia, mutta en ole rohjennut "tulla ulos kaapista", koska minulla ei ole ollut kerrassaan minkäänlaista netti-identiteettiä. Ravelry-tunnarit toki löytyy, mutta sinnekin lähdin projektejani päivittämään vasta aivan äskettäin. Enkä ole oikein saanut osallistuttua keskusteluihinkaan.

Mutta tästä se lähtee!

Tässä ensimmäisessä postauksessa voisin esitellä vaikkapa kaksi viimeisintä valmistunutta työtäni.

Veljeni ihanan tyttösen ristiäisiä vietettiin muutamia viikkoja sitten ja osaksi lahjaa virkkailin kaksi lelua.

Pupu on tehty Christelle Trafarskin Rabbit -ohjeella ja nalle-unirätti on Aisha Kenzan Teddy doudou.

Molemmat on tehty Sandnesin Mandarin Petit -puuvillalangasta. Pupuun on lisätty pään sisälle pari kulkusta.

Tavoilleni ominaisesti pistelin molemmissa hieman omianikin, mutta kyllä minä päästääntöisesti yritin ohjeita noudattaa.