Sepän pajalta

Isompi tyttösistäni päätti päiväkoti-ikäisenä että hänestä tulee isona seppä. Haaveammatti pysyi mukana yllättävän kauan - vasta nyt neljäsluokkalaisena tyttönen tuli siihen tulokseen ettei perinteisen sepän hommilla ehkä sittenkään kannata lähteä uraa luomaan. Tällä hetkellä listan kärjessä on takomista harrastava biologi.

Sepän hommia on päästy jo kokeilemaankin. Veljeni innostui takomaan puukkoja ja rakensi itse ahjon pulsaattoripesukoneen rungosta ja ties mistä muusta roinasta. Ei erityisen tyylikäs, mutta toimii.

Molemmat tyttöset pääsivät enonsa kanssa kokeilemaan takomista. Ja tyttömäisesti valitsivat taottavaksi korut. Kokemus oli kiva ja koruistakin tuli vallan upeita. "In action"-kuvat ovat kyllä jo viime kesältä, mutta oli yllättävän vaikeaa saada kahta korua, valoa ja kameraa samaan paikkaan samaan aikaan. (saamaton - minäkö...?)

Mäkin haluun...

Aranami

Etsiskelin Ravelrystä jotain kivaa huivimallia ja törmäsin Aranami-huiviin. Ohje ei näytä olevan ihan uusi, mutta jostain syystä samantien kun olin päättänyt sellaisen tehdä, alkoi malli osua silmiin useammastakin paikasta. Vaan eipä se mitään haittaa. Ei niitä silti taida jokaisen vastaantulijan kaulalta löytyä.

Ensimmäisenä aloitettu huivi on vieläkin kesken koska langan menekki yllätti ja pitäisi ehtiä hakemaan hiukan lisää. Mutta toiseen lankaa oli riittävästi ja se on päässyt jo käyttöön. Tykkään!

Lanka oli ihan uusi tuttavuus Holst Garnin Supersoft Uld. Neuloessa lanka tuntui tosi karhealta ja "supersoft" tuntui lähinnä vitsiltä. Mutta liotus teki taas ihmeitä ja huivi on kaulalla oikein miellyttävä. Näin jälkikäteen ajateltuna laittaisin värit vähän eri järjestykseen, mutta hyvä se on näinkin. Pingottamisen jälkeen huivin leveys on 200cm ja pituus 43cm.

Huivi valmistui suht nopsasti, silmukoiden luomisesta viimeisten lankojen päättelyyn meni puolisentoista viikkoa. Pääteltäviä langanpäitä tuntui alkuun olevan ihan julmetusti, mutta loppujenlopuksi nekin tuli pääteltyä lähes huomaamatta. Motivaattorina oli sisäinen pakko saada huivi käyttöön Barcelonan matkalle. Ja valmistuihan se - lentokoneessa (sentään menomatkalla...).

Puikot olivat aika paksut tälle langalle - käytin 3,75mm puikkoja kun suositus on 2-3mm, mutta huivista tuli isommilla puikoilla mukavan ilmava.

Lankaa jäikin vielä aika paljon. Tekisi mieli tehdä raitaa.

Pikku ballerinat

Molemmat tyttöseni harrastavat balettia ja tilasivat balettinutut jo aikoja sitten. En onnistunut löytämään sopivan oloista ohjetta joten tilaus hautautui to-do-jonon perukoille. Vaatimusten sävy alkoi kuitenkin syksyn mittaan tiukentua ja joulun jälkeen ekaluokkalainen totesi jo teatraalisesti  "äiti, mä olen varmaan jo ainakin baletin kakkosella ennen kuin se jakku on valmis". Oli siis ryhdistäydyttävä ja ohjeen puutteessa improvisoitava. Yllättävän pienellä purkamisella syntyi suurinpiirtein sopiva nuttu tytöistä isommalle.

Langaksi valittiin Dropsin Merino Extra Fine. Balettipuku on tänä vuonna pinkki, joten väriksi valittiin neutraali ruskea. Tarkoitus oli tehdä samasta langasta säärystimetkin, mutta menekkiarvio meni hiukan metsään eikä loppulangasta enää säärystimiä tullut. Samaa väriä tosin näyttäisi olevan vielä saatavilla, joten ehkä sitten joskus.

Toinen, hiukan pienempi, nuttu olikin sitten jo helppo tehdä kun oli yksi onnistunut versio josta ottaa mallia. Pienemmän balettipuku on valkoinen, joten tähän sopi langaksi jemmoistani löytynyt Dropsin Merino Extra Fine ihanan vihreänä.

Tämä lanka oli ensin takki naisten kokoa "iso". Alkuperäinen mallivalinta meni jo itsessään pahasti hutiin, minkä lisäksi lanka oli siihen malliin ihan väärä. Neule oli luonnollisesti vielä isotöinen, joten purkamisen kanssa piti odotella jonkin aikaa että harmitus hiukan laantui. Pari vuotta tuossa taisi vierähtää. Lanka kesti hyvin purkamisen ja suoristamisen ja uudesta pinnasta tuli ihan siisti.
Ja tätä lankaa kyllä riittää säärystimiin. Mutta eihän sitä sovi tehdä yhdelle lapselle jos ei toiselle ole lankoja valmiina. Voi tulla vaikka sanomista.

Nutut on neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Hihoissa raglanlisäykset, kuten lähes aina jos ilman ohjetta neulon. Helmakaistaleeseen loin silmukat väliaikaisella aloituksella ja lähdin kiinnittämään kaistaletta neuloessa kiinni alareunan silmukoihin. Kun silmukat loppuivat, jatkoin pelkillä helmakaistaleen silmukoilla sen verran että naru/nyöri/mikälie ylettyi vyötärön ympäri ja solmuun.

Teippailua

Nappien lisäksi toinen innostus viimeaikoina on ollut - yllätys yllätys - washiteipit. Muut projektit ovat olleet pieniä - jääkaappimagneetteja, kortteja ja purkkien koristeluja. Mutta nyt innostuin teippailemaan isomman näkösuojan takaoveen.

Oveen on ehditty suunnitella vaikka minkälaisia näkösuojia, mutta kaikki upeat suunnitelmat ovat karahtaneet siihen ettei ristikko lähde ehjänä irti. Jollain aikajänteellä on tarkoitus uusia kaikki sisäovet, joten kovin suuria rahallisiakaan panostuksia tuohon ei haluttu laittaa.

Alkuun mies ei oikein lämmennyt teipeille, mutta Teippitarhan blogista löytämästäni ikkunateippailusta mieskin innostui. Jopa niin paljon etten saanut lupaa käyttää omaa luovuuttani, vaan tuli "määräys" käyttää samoja teippejä samalla rytmityksellä. Ja melkeinhän minä tottelinkin. Pari vihreää raitaa vain lisäsin salaa.

Mies (<-insinööri) oli kauhuissaan kun kuuli etten mitenkään mitannut tai muutenkaan suunnitellut etukäteen. Lähdin vain silmämääräisesti vetelemään teippiä ikkunaan (koska saahan sen sitten pois jos ei tule hyvä). Mutta siitäpä tulikin lähes täydellinen!

Eihän se nyt ihan joka kohdassa noin nappiin mennyt - valkkasin lähikuvaan tietysti sen parhaan ruudun. Mutta ei se nyt niin justiinsa ole...

Nappeja, nappeja, nappeja

Minulla on jonkin aikaa oireillut aika vaikeanlaatuinen nappimania. Projekteja on jonossa vaikka kuinka monta ja Pinterestistäkin silmiin osuu tämän tästä ihania nappijuttuja. Pullonkaulana on kuitenkin ollut (kroonisen aikapulan lisäksi) materiaalipula. Värikkäitä nappeja on niin vaikea löytää ilman että niistä joutuu maksamaan itsensä kipeäksi. Aina nappikaupoissa käydessäni kyllä kaivelen läpi jämänappien laarit, mutta niistäkin löytää harvoin ihania värikkäitä nappeja, ainakaan kovin montaa kerralla. Otan myös napit talteen kaikista muuten käyttökelvottomista vaatteista, mutta niissäkin tahtoo värimaailma olla aika tumma. Niinpä en meinannut pysyä pöksyissäni kun löysin ruotsalaisen Make&Create nettikaupan ihanan nappisäkin. Tilaukseen lähtikin iiiiso kasa nappeja. Ja tässä setissä riittää määrän lisäksi sitä väriäkin.

Tilaus tuli perille pari päivää sitten enkä vielä ole muilta kiireiltä kovin kummoisia ehtinyt napeista tehdä. Muutaman simppelin nappikorun sentään.

Sormuksia tuli nykerrettyä kolme kappaletta. Tällä kertaa en liimannut nappeja sormuspohjaan vaan ompelin napit reiälliseen pohjaan kirjontalangoilla. Tykkään tuosta kun rei'istä ei paista läpi metallinen korupohja. Tietysti nappeihin voisi ommella "valeompeleet" ja liimailla vasta sitten korupohjiin, mutta uskon että tämä on kestävämpikin kiinnitystapa kuin liima.

Tein myös parit sirot nappikorvikset ja vähän näyttävämmän kokoisen rintakorun - tai minkä lie koristeen. Kassiin ehkä ennemmin kuin rintakoruksi. Tein nämä ennen sormuksia ja nyt jäikin vähän harmittamaan ettei näihin tullut laitettua niitä valeompeleita. Mutta nappeja kyllä riittää, joten seuraaviin sitten.

Roikkuvia korviksia tuli tällä kertaa vain yhdet. Korutarvikkeita on yhtä heikosti kuin ennenkin, joten eihän näistä hyvä tullut. Mutta saapahan nuo sitten purettua kun saan käytyä tarvikekaupoilla.

Mitähän sitten seuraavaksi?