Olen tehnyt itselleni isoja neuleita loppujen lopuksi aika vähän, koska onnistumisprosentti on ollut masentavan pieni. Tälläkin hetkellä kaksi isoa projektia odottaa harmituksen laantumista jotta saisin ne purettua ja käytettyä langat uudelleen. Ovat hautuneet kyllä jo sen verran että aika saattaisi olla kypsä niiden esiin kaivamiselle.
Mutta kaksi viimeisintä itselle tehtyä neuletta ovat onnistuneet oikein hyvin, joten haluaisin uskoa epäonnistumisen kierteen katkenneen. Toisena vaihtoehtona tietysti on, että poikkeus (tai kaksi) vahvistaa säännön. Mutta emmehän me niin ajattele, emmehän...?
Viimeisimpänä (helmikuussa) itselle valmistui Jackie-tunika Dropsin mallistosta. Lankana on ohjeen mukainen Nepal ja puikot 6,5mm. Käytössä oli siis ohjeen mukainen lanka ja ohjeen puikkokoko enkä siltikään päässyt edes lähelle ohjeen tiheyttä. Aikani mallitilkkujen kanssa ähellettyäni päätin että haluan kuitenkin pitäytyä noissa 6,5 mm puikoissa. Käytin S-koon silmukkämäärää vaikka vartaloni onkin siro XL ja pääsin juuri sopivaan kokoon. Neule on näillä isommilla puikoilla tehtynä pehmoinen ja laskeutuu juuri sopivasti kurvieni ympärille.
Sovelsin ohjetta myös sen verran, että tein kauluksesta irtonaisen ja kiinnitin sen napeilla. Onnistun nimittäin yleensä tuhrimaan kaikki valkoiset paidankaulukset meikkivoiteella ja ajattelin että on helpompaa pestä pelkkää kaulusta kuin koko vaatetta. Lisäksi suunnittelin että tuohon voisi ensi talveksi kutaista vaikka jonkin toisenlasenkin kauluksen. Käytettyä tätä tulee joka tapauksessa - työpisteessäni on nimittäin hyytävän kylmää ja tämä on aivan ihanan lämmin - mutta tuskinpa se vaihtelu kauluksessa käyttöä ainakaan vähentäisi.
Langat Folded-puseroa varten tulivat torstaina postissa ja mallitilkunkin jo tikuttelin. Mutta en anna itselleni lupaa luoda silmukoita ennen kuin kaksi loppusuoralla olevaa projektia on viimeistelty. Muuten nuo lasten keskeneräiset jäävätkin keskeneräisiksi. Motivointia tehokkaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti