Mustaa raitaa

Työpaikallani ei yleensä ole myynnissä lankoja, mutta viime syksynä oli jostain syystä tarjolla erä 7-veljestä mustana ja kirkkaanpunaisena. En oikeastaan edes tykkää kyseisestä langasta, mutta sisäinen sulovileenini ei voinut vastustaa erityisen edullista hinnoittelua. Lankoja sai hankittua vain tukkupakkauksissa joten punaisen jätin suosiolla muille, mutta mustaa lähti yksi säkillinen mukaan.

Vaakaraidan väitetään lihottavan, mutta minulla oli hyvin vahva visio musta-valko-raidallisesta takista. Joten lihotusväitteistä piittaamatta kävin hakemassa kaupasta vielä pari kerää valkoista seiskaveikkaa ja pistelin menemään.

Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tähän takkiin ollut. Hiukan katselin silmukkamääriä sieltä sun täältä ja lähdin tikuttamaan. Ja ihme ja kumma - kerrankin yritys-erehdys-metodini toimi ilman sitä erehdys-osiota ja takista tuli kerralla sopiva.

Napit olivat visiossani kaikki samaa väriä, ehkä pinkkiä tai turkoosia. Mutta kun takki oli muuten valmis, ei minulla ollut moneen päivään mahdollisuutta lähteä käymään nappikaupassa. Polte saada takki käyttöön oli niin kova että ompelin kiinni ainoat sopivan kokoiset nappini, tarkoituksena vaihtaa ne pois kun ehdin käydä hakemassa asiallisemmat. Mutta vaikka napit ovat jotain Tiimarin, oletettavasti askartelukäyttöön tarkoitettuja, halpisnappeja, ne miellyttivät silmääni siinä määrin että saivat jäädä. Harkitaan asiaa uudelleen jos napit alkavat sanoa sopimusta irti.

Takki on neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Helma, kaulus, nappilistat ja hihansuut ovat aina oikeaa, muuten koko takki on sileää neuletta. Ja koska olen jostain syystä kovasti mieltynyt raglanhihoihin, tuli sellaiset tähänkin.

Vaan mitäköhän siitä lopusta säkillisestä sitten tekisi?