Mustaa raitaa

Työpaikallani ei yleensä ole myynnissä lankoja, mutta viime syksynä oli jostain syystä tarjolla erä 7-veljestä mustana ja kirkkaanpunaisena. En oikeastaan edes tykkää kyseisestä langasta, mutta sisäinen sulovileenini ei voinut vastustaa erityisen edullista hinnoittelua. Lankoja sai hankittua vain tukkupakkauksissa joten punaisen jätin suosiolla muille, mutta mustaa lähti yksi säkillinen mukaan.

Vaakaraidan väitetään lihottavan, mutta minulla oli hyvin vahva visio musta-valko-raidallisesta takista. Joten lihotusväitteistä piittaamatta kävin hakemassa kaupasta vielä pari kerää valkoista seiskaveikkaa ja pistelin menemään.

Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tähän takkiin ollut. Hiukan katselin silmukkamääriä sieltä sun täältä ja lähdin tikuttamaan. Ja ihme ja kumma - kerrankin yritys-erehdys-metodini toimi ilman sitä erehdys-osiota ja takista tuli kerralla sopiva.

Napit olivat visiossani kaikki samaa väriä, ehkä pinkkiä tai turkoosia. Mutta kun takki oli muuten valmis, ei minulla ollut moneen päivään mahdollisuutta lähteä käymään nappikaupassa. Polte saada takki käyttöön oli niin kova että ompelin kiinni ainoat sopivan kokoiset nappini, tarkoituksena vaihtaa ne pois kun ehdin käydä hakemassa asiallisemmat. Mutta vaikka napit ovat jotain Tiimarin, oletettavasti askartelukäyttöön tarkoitettuja, halpisnappeja, ne miellyttivät silmääni siinä määrin että saivat jäädä. Harkitaan asiaa uudelleen jos napit alkavat sanoa sopimusta irti.

Takki on neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Helma, kaulus, nappilistat ja hihansuut ovat aina oikeaa, muuten koko takki on sileää neuletta. Ja koska olen jostain syystä kovasti mieltynyt raglanhihoihin, tuli sellaiset tähänkin.

Vaan mitäköhän siitä lopusta säkillisestä sitten tekisi?

Täällä taas

Hankalan elämäntilanteen takia blogin päivitys jäi pitkäksi aikaa kokonaan. Tilanne on nyt siltä osin paljon valoisampi ja alkuvuoden työkiireetkin sain juuri selätettyä. Jospa siis elvyttelisin tätäkin puolta taas uudelleen.

Neulonut kyllä olen syksyn ja talven aikana paljonkin. Välillä jopa maanisuuden rajoille asti. Neulominen on hyvää terapiaa kun kaikki muu tuntuu kaatuvan päälle.

Tässä pari tauon aikana valmistuneista töistä.

Äiti pyysi jo viime keväänä uudet pitsilapaset kadotettujen tilalle. Silloin ei neulejonossa päästy näihin lapasiin asti, mutta lokakuussa sain tilauksen toimitettua.

Pitsilapasiin on lainattu mallikuvio tästä ohjeesta, muuten pistelin molemmat lapaset omasta päästä.

Pitsilapasiin käytin lankajemmoistani löytynyttä Novitan TicoTicoa, puikkoina kolmoset jotta sain pitsikuvion reiät hiukan paremmin esiin.

Aluslapasista piti tulla alunperin ihan vain sileät, mutta se alkoi jo resorin jälkeen tuntua niin tylsältä että tein pari mutkittelevaa 1o1n raitaa somisteeksi. Väriksi äiti toivoi poltettua oranssia ja lopulta langaksi valikoitui Dropsin Delight josta löytyi tuota toivottua sävyä. Puikkoina myös kolmoset.

Itseäni jäi kovasti häiritsemään se että toisen lapasen peukaloon en onnistunut saamaan värinvaihtoa sujuvaksi, mutta äidin mukaan se ei haittaa. Ja jos niitä käyttää vain aluslapasina, niin eihän se mihinkään näykään. Mutta en kyllä ihan äkkiä tee uusia lapasia liukuvärjätyistä tai pätkärääkätyistä langoista.

Saaja oli kuitenkin tyytyväinen, joten kai minunkin sitten pitää olla.

Huomattavasti tyytyväisempi olen lokakuun lopussa vihdoin ja viimein valmistuneeseen projektiin - toiseen neulomaani Tuulettareen. Ensimmäinen Tuuletar piti olla esikoiselle, mutta laskelmissa meni jotain pieleen ja siitä tulikin kuopukselle sopiva. Mutta kun esikoiselle oli Tuuletar luvattu niin pitihän se tehdä. 

Enimmäkseen sileää neuletta olevan takin tikuttaminen 2,5mm puikoilla oli toisinaan todella tuskaista ja se jäi välillä pitkiksikin ajoiksi lojumaan neulekoriin. Ravelryn muistiinpanojen mukaan takki on aloitettu kesäkuussa ja valmistui vasta lokakuun lopussa. Mutta sitkeys kannatti - takista tuli lopulta oikein onnistunut ja molemmat tytöt ovat käyttäneet takkejaan ahkerasti koko talven.

Lankana takissa on Dropsin Alpaca ja puikkoina 2,5mm. Tarkemmat speksaukst ovat jo unohtuneet, eikä niitä näy olevan Ravleryssäkään ylhäällä. Noudatin ohjetta kuitenkin aika orjallisesti. Modauksia on ainoastaan hupussa ja hihoissa. Huppuun lisäsin pituuutta ja muistaakseni hiukan leveyttäkin. Lisäksi tein takaravoille muotoiluja koska ohjeen mukainen "terävä" hupun kärki ei miellyttänyt saajaa. Hihoihin lisäsin hiukan silmukoita, vaikka napakat noista tuli siltikin. Hihansuista tein suorat ja lörpsähtämisen varalta tein käänteet joihin voi tarvittaessa pujottaa kumpparin. Ei kyllä ole ollut tarvetta moiselle.

Dropsin Alpacaa vihreän sävyisenä olisi jemmassa takillinen itsellekin. Vielä on hakusessa ohje joka saisi innostumaan tikuttelemaan noin ohuesta langasta vaatetta joka riittäisi verhoilemaan minun muhkeat muotoni.